80 sanaa minuutissa

Yle uutisoi, kuinka tekstinsyöttö on niin tärkeä osa arkea, että sen voi nähdä jo kansalaistaitona. Jutussa kerrottiin Aalto-yliopiston laajasta kansainvälisestä tutkimuksesta, josta kävi ilmi, kuinka tekstinsyöttönopeus vaihtelee iän mukaan, mikä on katseen vaikutus kirjoitusnopeuteen ja kuinka kahdella sormella kirjoittaminen on nopeampaa kuin yhdellä.

Tutkimuksessa kerrottiin, kuinka 10–19-vuotiaat nakuttivat keskimäärin 40 sanaa minuutissa ja 50–59-vuotiaat samassa ajassa noin 29 sanaa. Nopeimmat nuoret kirjoittavat älypuhelimella jopa 80 sanaa minuutissa. Tutkijat uskovat, että erot kirjoitusnopeudessa tulevat kasvamaan entisestään eri ikäryhmien välillä.

Aalto-yliopistossa ajatellaan, että jos suomalaista tekstinsyöttötaitoa pystyttäisiin parantamaan eli nopeuttamaan viisi prosenttia, sillä olisi vaikutusta jopa talouteen ja hyvinvointiin.

En tiedä, miten talous nopeammasta näpyttelystä paranee, mutta omasta vinkkelistäni koen, että ainakin henkilökohtainen hyvinvointi paranee sillä siunaamalla, kun viestin sisältö paranee. 80 sanaa minuutissa ei nimittäin paljon lämmitä, jos niistä ei ota tuon taivaallista tolkkua. Se on ihan sama miten nopeasti se ”mä haen sen kameran komelta ostatko maitoa tullesa leipäö meillä pitäis olla ja Mika tulee muuten kymään illalla” kilahtaa, kun menee kolme kertaa sama aika tulkita, mitä viestissä sanotaan.

Somekieli on kirjoitettua puhetta. Sen ei tarvitse olla kirjakieltä eikä täydellistä. Mutta piste (edes se) on sellainen välimerkki, jonka käytön toivoisi säilyvän tulevaisuudessakin. Se tosin ei taida olla peukalon nopeudesta kiinni.

Kirjoittaja on toimittaja.