Aidosti juntti

Kesällä kieli höltyy ja välillä puhun ihan höpöjä. Pitkästä aikaa juteltiin sekalaisessa porukassa jalkapallosta. Keskustelu tyrehtyi kun erehdyin sanavalinnoissani. Kun tarkoitus oli sanoa rintakuoletus, tokaisinkin tissikuoletus.

Tissi on sana, mitä miehet eivät saa käyttää. Siinä leimaantuu moukaksi. Jos nainen käyttää samaa sanaa, kukaan ei kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota. Rosa Meriläinen kirjoitti Hesarissa (25.4.16) kolumnin otsikolla ”Tisseissä ei ole mitään hävettävää”. Tämä sallittakoon kun kysymyksessä on entinen kansanedustaja ja älykkö.

Sukupuolimoodi isketään jo lapsena. Pienille tytöille puhutaan hiljaisella äänellä ja pehmeästi. Kun poika parkuu, helposti muistutetaan ettei mies itke. Varmuuden vakuudeksi miehenalku hinataan katsomaan peltilehmää.

Työelämässä sama toistuu. Paavalin voimakäsky ”nainen vaietkoon seurakunnassa”. Kokouksissa ja neuvotteluissa äänessä ovat yhdet ja samat, usein miehet. Herrat pudottelevat sanoja, joita kuuliaisesti naiset ottavat vastaan.

Miehet vievät kokouksen esityslistan läpi kuin luotijunat. Tehokkuutta arvostetaan, vaikka joskus voisi miettiä, kumpi on tärkeämpää, viedä kokous nopeasti läpi vai pohdiskella uusi vaihtoehtoja. Kun vilkaisee taloussivuja, jutut muuttuvat entistä sotaisemmaksi: markkinavoimat jylläävät, strategioita kehitetään, kilpailijat nujerretaan.

Miehille keskustelut ovat pelikenttiä, jossa puolustetaan omia arvoja. Koti on ainoa luola jossa voi olla turvallisesti hiljaa. Naiselle koti on tila, missä voi kaikessa rauhassa pälpättää ilman että kukaan on arvostelemassa.

Viime kolumnissani päätin viimein avautua ja näyttää tunteeni. Kiukkuinen lukija antoi palautetta: ”Tuon ikäinen mies kirjoittaa seurustelun aloittamisesta. Siinä on vain sikamaisuutta, junttimaisuutta, katkeruutta ja sivistymättömyyttä.”

Olen sukupuuttoon kuoleva laji, jota Iltalehden mainio kolumnisti Loka Laitinen kuvaa osuvasti: kokolihaa syövät heteromiehet. Vieläkö meiltä kielletään rakkaudestakin kirjoittaminen?
 

Kirjoittaja on tiedotusenkeli.