Ainutlaatuinen henkivakuutus

Nyt ollaan taas siinä vuodenajassa, josta harva suomalainen nauttii. Syksy. Kaikki kuolee, päivät muuttuvat kylmemmiksi ja mikä radikaaleinta: Valon määrä vähenee päivä päivältä. Joka vuosi pimeys tulee kirkkaan kesän jälkeen vähän ”yllättäen”.

Talvella, erityisesti marraskuussa, Suomessa voi sanoa olevan pimmeetä ku p*rseessä. Varsinkin kun tuolla maaseudulla taapertaa pitkin tienvierusta ilta-aikaan, saa etenemisen pitkälti suorittaa pelkällä mututuntumalla, ellei ole jonkinlaista lamppua matkassa. Eikä se suomalaisen yleensä melko väritön pukeutuminen muillekaan juuri näy. Liekkö siitä aikoinaan tullut pertteliläiselle maanviljelijä Arvi Lehdelle mieleen, että vois olla ihan jees, jos ei kukaan ajaisi päälle ja hän keksi jalankulkijaheijastimen.

En nyt tässä ala paasaamaan heijastimen tärkeydestä ja kuinka se olisi jo nyt hyvä laittaa killumaan takin hihaan, koska illat ovat lapsukaiset kuulkaa, jo nyt pimeitä.

Mutta se on mielenkiintoista, että heijastin on tunnettu oikeastaan vain pohjoismaissa. Se tuntuu hurjalta, sillä on paljon maita, joissa on vuodenajasta riippumatta ilta-aikaan yhtä pimeää kuin Suomen marraskuussa.

Jalankulkijoita kuitenkin kuolee ja jää auton alle kaikkialla maailmassa. Tämä meille itsestään selvä henkivakuutus voisi olla suuri hitti muuallakin, mutta sitä on kuulemma hankala myydä muualle, koska ihmisten pitäisi nähdä sen käyttö käytännössä.

Täytyneepä siis ottaa muutama heijastin matkaan seuraavalle ulkomaanreissulle takinliepeeseen roikkumaan.

Kirjoittaja on toimittaja.