Asuntomessujen opetus oli arvokas Kuopiolle

Jynkän asuntomessut pidettiin vuonna 1980. Kuva: Tapio Hartikainen/Savon Sanomien arkisto

1960-luvulla sodanjäkeisen jälleenrakennuksen jälkeen alkoi Suomessa kantakaupunkien ulkopuolinen rakentaminen neitsellisiin maastoihin. Tuli julkisuuteen Jakomäet, Tapiolat jne.

Kuopioon lähiörakentaminen tuli 1960-luvulla ensin Puijonlaaksoon sitten Inkilänmäkeen ja sitten Saarijärvelle, Päivärantaan, Länsi-Puijolle ja Julkulaan. 1970-luvulla Jynkkään, Leväselle, Neulamäkeen, myöhemmin 80-luvulla Petoselle ja sitten Saaristokaupunkiin.

Lähiökentaminen oli nopeatahtista. Seiniä syntyi, mutta palvelut asukkaille eivät tulleet aikataulussa. Infra eli kunnallistekniikan viimeistely,ympäristö ja palvelut laahasivat. Katuja rakennettiin, mutta ne revittiin heti auki,kun joku putki ei tullutkaan mukaan. Lähiöiden keskeneräisyys harmitti asukkaita. Palvelut laahasivat perässä. Apteekkipalveluja ei vielä ollut lähiöissä.

Asuntomessut vuonna 1980 toteutettiin projektimuotosena. Rakentaminen, palvelut ja muut toiminnat alkoivat syntyä aikataulujen puitteissa.

Miten Neulamäki tuli mukaan asuntomessujen jälkeen?

Kuopion II yleiskaava, joka professori Erik Kråkströmin toimesta laadittiin, sisälsi Kuopionniemelle mahdollisuuden sijoittaa 120 000 asukasta ilman eteläisten Rauhalahden tilan maita. Tämä sai ilmeisesti Hallman-suvun päämiehen, Kaj Hallmanin, suostumaan kaupunginjohtaja Eino Luukkosen tarjoukseen, että Kuopion kaupunki ostaa Rauhalahden tilan 12 miljoonalla markalla vuonna 1972.
Kaupungin kasvusuunta määräytyi silloin selkeästi etelään. Neulamäestä vain eteläisin osa niin sanottu Neulamäen tyvi, otettiin asemakaavoitukseen.

Kaupunginjohtaja Juhani Koskinen kertoi 1980-luvun alussa , että lähiöiden rakentamisten aika olisi valtakunnassa ohi ja että Kuopion Neulamäki on valtakunnan viimeisiä suurempia projekteja. Hän päättikin, että Kuopion Neulamäestä järjestetään näkyvä symposium, jossa on mukana valtiohallinnon ministeröiden ja muiden lähiörakentamiseen liittyvien osapuolten korkeimman tason edustajat.
Neulamäki-symposiumisessa esitettiin, miten lähiön rakentamisessa kaupunginosan palvelut ja ympäristö rakentuu aikataulun mukaisesti ja asukkaat eivät asu keskeneräisessä ympäristössä.
Projekti alkoi monihallintokunnallisen työryhmän johtamana. Ensimmäinen kauppa rakennettin nopeasti ja toinen tuli, kun 4000 asukasta oli alueella. Näin turvattiin kaupan kannattavuus. Koulupalvelut rakennettiin kahteen osaan. Pääpalvelukeskukseen tuli ala-ja yläaste ja niihin rakennettiin laajennetut liikuntatilat palvelemaan myös muita kaupunginosia. Oppilashuippuja varten rakennettiin Pihkapolun koulu.

Apteekki saatiin, kun lääkintöhallitus määräsi keskustassa olevan apteekkioikeuden siirron ehdoksi sivuapteekin perustamisen.

Palvelut mitoitettiin noin 7000 asukasta varten. Koulujen lisäksi rakennettiin terveysasema, nuorisotilat ja päväkodit.

Ympäristöä rakennettiin toteuttamisen edistyessä ja jäljet hoidettiin.

Kuopion kaupunki ilmoitti Neulamäen yleiseurooppalaiseeen ”Kaupunkimme hyväksi elää” kampanjaan ja sitä varten palkattiin aluevalvoja Neulamäki-työryhmän alaisuuteen. Kaikki suunnitelmat menivät Neulamäki-työryhmän kautta ja alueen toteutuminen suunnitelmien mukaan onnistui.

Juhani Koskisen ennuste ei pitänyt. Se oli pääkaupunkiseudun oma tavoite tiivistää jo olevia lähiöitä ja kantakaupunkia.

Kuopioon perustettiin 1980-luvun puolessa välissä Petosen alueen toteuttamisprojekti.

Projektipäälliköksi tuli Heikki Ryynänen ja hänen avukseen alluevalvojaksi Juhani Mikkonen, jolla oli kokemuksia asuntomessuista ja Neulamäki-projektista.

Petosen palveluverkostoa toteutettiin koko kaupunkia koskevan palveluverkostosuunnitelman pohjalta. Nyt oli käytössä selvä malli toimimisesta ja Petonen sekä myöhemmin Saaristokaupunki ovat rakentuneet asukkaita tyydyttävässä tahdissa.

Asuntomessujen opetus oli arvokas Kuopion kaupunkiorganisaatiolle.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja eläkkeellä oleva kaupunkisuunnittelija.