Elomme päivät

Kuopiolainen jalkapallohistoria on näinä aikoina eloisaa. Maanantaina 27.5. tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun rautatieläisten talossa Maaherrankadulla perustettiin Voimistelu- ja Urheiluseura Männistön Elo. Päivälleen 50 vuotta myöhemmin KuPS ja Elo kohtasivat ylimmällä sarjatasolla ensimmäisen kerran. Tasapeliä 1–1 todisti Vänärillä ennätykselliset 6787 silmäparia. Muistan päivän hyvin. Täytin 11 vuotta ja pelasin esiottelussa KuPSin Ilveksissä. Jalassani olivat juuri lahjaksi saadut keltamustat pelisukat. Enpä siis uskaltanut kertoa pelikavereilleni Leo Houtsoselle ja Heikki Turuselle, että kannatin varsinaisessa ottelussa Eloa. Riemu piti salata Matti Kantelisen viedessä Elon johtoon. Samoin pettymys Jarmo Flinkin tasoittaessa. Syyskierroksella Keskuskentällä salainen riemu voitti pettymyksen. Vielä 11 minuuttia ennen loppua keltapaidat johtivat 1-3, mutta punapaidat kirivät 4781 katsojan edessä tasoihin Jouko Parviaisen maaleilla.

Salassa pitämääni puolen valintaan vaikutti ehkä sukutausta. Äidinäitini Aino Iivarinen oli nuoruudessaan kuulunut Elon naisvoimistelijoihin, isoenoni Väinö Mikkonen oli soittanut rumpuja Veikko Ahvenaisen johtamassa Elon orkesterissa ja enoni Timo Iivarinen oli pelannut juniorivuosinaan Elossa.

Itkonniemeltä ja Männistöstä lähti vuonna 1969 Elon katsomoihin moni sellainenkin, joka ei otteluissa yleensä käynyt. Yhteisöllisyys ja luokkatietoisuus näkyivät yleisömäärissä. Olivathan ”omat pojat” viimeinkin mestaruussarjassa, kiitos Martti Räsäsen valmennustyön sekä Olavi Rissasen ja kumppaneiden peliesitysten.

Erästä laulua mukaellen Elon mainingit ovat käyneet korkeina ja niiden kuohuissa on kulkenut monen tie. Tarinasta ei ole myöskään puuttunut dramatiikkaa ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Oma kenttäkin piti Itkonniemelle aikoinaan rakentaa, kun vasemmistolaiselle seuralle ei myönnetty Väinölänniemeltä pelivuoroja. Elo ansaitsisi ehdottomasti historiikkiteoksen.

Mutta mikä parasta, Elo pelaa ja pelipaidassa on se vanha kunnon logo. Kuopion Pallotoverit ry:n puolesta esitän satavuotiaalle lämpimät onnittelut. Olkoon jatkossakin kentällä eloa.

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjalija, ikuinen ylioppilas ja Kopari.