Feminismi ruokkii tyytymättömyyttä

Nykyään lähes jokainen itseään sivistyneenä pitävä sanoo olevansa feministi. Feministeiksi ovat julistautuneet monet miespoliitikotkin, kuten Ville Niinistö.
Itsekin olen tasa-arvon kannattaja, mutta feminismin käytännöissä jokin häiritsee. Feminismin tavoitteet ovat hyvät, mutta ulospäin se näyttäytyy tyytymättömyyttä ruokkivien ihmisten liikkeenä.
Omissa mielikuvissani feministit takertuvat pikkuseikkoihin ja pahoittavat mielensä triviaaliasioista. He laskevat, montako naista missäkin paneelissa on paikalla ja pohtivat, ovatko ulkoilmapisuaarit miesten etuoikeuksia.
Samaan aikaan feminismipiireissä ei näytetä nostavan esille räikeitä tasa-arvon loukkauksia, esimerkiksi naisten onnetonta asemaa islamilaisessa kulttuurissa. Lienevätkö kansanryhmien kulttuuriset oikeudet suuremmat kuin feminismin periaatteet?
Suomi on maailman parhaita maita olla nainen. Mutta feminismi löytää Suomessakin yhä uusia syitä olla tyytymätön. Toki tasa-arvon puolesta tuleekin tehdä jatkuvaa työtä, mutta lillukanvarsiin puuttuminen usein lisää enemmän vastakkainasettelua kuin parantaa sukupuolten tasa-arvoa.
Feminismin ongelma on se, että se kannustaa tyytymättömyyteen. Jatkuva puutteisiin keskittyminen ja epäkohtien etsiminen ei lisää hyvinvointia, pikemminkin päinvastoin. Varsinkin nuorelle polvelle kiitollinen mieli ja kyky nähdä yhteiskuntamme edistyksellisyys aikaansaisi uutta tasa-arvon edistystä.
Jos nostamme esille positiivisia esimerkkejä Suomen sukupuolten tasa-arvoisista käytännöistä, vahvistamme parhaiten omaa identiteettiämme sekä annamme mallin niille yhteiskunnille, joissa tasa-arvo on vielä kaukainen ja tukahdutettu unelma.

Kirjoittaja on Viikkosavon ja Kuopion Kaupunkilehden päätoimittaja.