Havaintoja Maljalahdella

Helleaalto on ajanut ihmisiä aalloille, mutta myös pehmittänyt päitä. Johtuneeko siis ylilämmöstä, että vesiliikennemerkkien tunteminen ja turvallinen veneilytapa ovat yllättävän monille vaikeita asioita.

Esimerkiksi Kuopion Maljalahden venesatamassa nopeusrajoitus on yhdeksän kilometriä tunnissa, ei yhdeksän solmua. Usean veneen tai vesijetin mahtaileva vauhdinpito kuitenkin kertoo nopeuden olevan tuo viimeksi mainittu. Suppailijoiden puolesta pelottaa, toivottavasti onnettomuuksilta vältytään. Aaltojentekokielto ymmärretään myös väärin.

Monessa tapauksessa se näyttää olevan suorastaan määräys tehdä mahdollisimman isoja aaltoja. Pitäähän kaikkien huomata vene-elviksen saapuneen peniksenjatkeensa kanssa satama-altaaseen. Onko satamaan tai satamasta pois muka niin kiire, että kaasuvivulla ei voi operoida aallonmurtajan ulkopuolella? Ja nimenomaan selkeästi murtajan ulkopuolella.

Viisaasti ei olla vesillä myöskään silloin, kun avoveneessä siidereineen ilakoiva nuorehko seurue ei ole katsonut tarpeelliseksi sonnustautua pelastusliiveihin. Liivit vievät katu(vesi)uskottavuuden, ajattelee moni tuleva hukkuja. Välipitämättömyyttä ilmenee myös iäkkäämmän venekansan keskuudessa. Ei ole liiveistä tietoakaan, kun ukonköriläät suunnistavat kalaan tai mökkisaareen. Perustelu jääräpäisyydelle on kaikessa huvittavuudessaan järkyttävä: Eihän sitä nyt tutuilla vesillä! Totuus kuitenkin on, että suurin osa hukkumisista sattuu niillä ”tutuilla vesillä”.

Merkille pantava yksityiskohta Maljalahden venetrafiikissa on, että kauempaa saapuvat vierasveneet osaavat noudattaa sääntöjä ja hyvää veneilytapaa. Toki niin tekee suurin osa kuopiolaisistakin. Kuitenkin veneilykortin tai -tutkinnon käyttöönotto olisi paikallaan. Eikä nollapromillekaan pahaa tekisi.

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.