Hikikalypsi ja lumi-inferno

Ensilumi satoi Kuopioon viime viikolla. Siitä uutisoitiin maltillisesti tyyliin: ”Pääkallokeli uhkaa autoilijoita”, ”Hyytävä kylmyys jatkuu vähintään ensi viikon”. Vielä ei julistettu valkoisesta kurittajasta tai lumi-infernosta.

On ollut hauska seurata, kuinka etenkin iltapäivälehdet ovat viime vuosina uutisoineet erilaisista sääilmiöistä. Lukijoita houkutellaan kertomalla säästä milloin milläkin termillä. Joskus menee jo yli.

Suomen Lehdistö julkaisi lokakuun alussa jutun, jossa kielitoimiston sanakirjantoimittaja Minna Pyhälahti arvioi median sääsanoja. Osa niistä on ollut toimivia, osa ei. Yksi Pyhälahden suosikeista on valkoinen kurittaja. ”Sillä kuvattiin pitkään jatkunutta lumisadetta, ja se on mielestäni kekseliäs ja hauska, vaikka osaa lukijoista se ärsytti.” Niin ikään toimiviksi sääilmaisuiksi hän laskee kesän helteistä kertovat sanat elohelle, helletti ja hikikalypsi. Omasta mielestäni hauskoja ja toimivia kielikuvia ovat myös lumi-inferno ja käristyskupoli.

Esimerkki ei-toimivasta ilmaisusta on zombimyrsky. Se ylitti Pyhälahdenkin mielestä hyvän maun rajat ja oli jopa epäkunnioittava, sillä hurrikaanit ja myrskyt voivat oikeasti aiheuttaa kuolonuhreja. ”Sana tuntui huonolta ja liian kevyeltä. Sen käyttö on hyvä esimerkki siitä, miten median ei tulisi kertoa säästä.”

Nähtäväksi jää, mitä erilaisia sääsanoja tullaan lanseeraamaan tänä talvena. Vasta vuosien päästä voidaan todeta, jääkö jokin termi elämään, kuten esimerkiksi seksihelle on jäänyt. Kekseliäät kielikuvat ovat mielestäni omiaan rikastuttamaan uutistekstiä, mutta liiallisuuksiin ei saa mennä. Jos tavallisistakin ilmiöistä aletaan puhua ääritermein, oikeasti isoille ilmiöille ei jää enää sanoja.

Kirjoittaja on toimittaja.