Huumekuskit keskuudessamme

Saamme lukea lähes joka päivä, kuinka huumeiden vaikutuksen alaisena on jääty kiinni ratista. Tämä uutisointi on lisääntynyt sitä tahtia, että on syytä kysyä, miten vakavasta ilmiöstä on jo kyse.

Ilta-Sanomien jutun (12.1.2018) mukaan huumekuskien määrä kaikista rattijuopoista on jyrkässä kasvussa. Artikkelin mukaan rattijuoppoudesta kiinnijäävien profiili on muuttunut siten, että kun aiempi rattijuoppo oli tyypillisesti alkoholia käyttävä 30–45-vuotias mies, niin nyt päihtyneitä kuskeja ovat 20–30-vuotiaat miehet, jotka ovat käyttäneet kannabista tai amfetamiinia.

Rattijuoppoja on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan aina, mutta nyt päihtyneenä ajellaan keskellä kaupunkia siten, että riski suurempiin henkilövahinkoihin on ilmeinen. Tämän kehityskulun päässä voi olla kasa kuolleita koululaisia, jotka jäävät huumekuskin jyräämäksi koulumatkalla.

Huumerattituomioiden kiristäminen nousee aina ensimmäiseksi mieleeni, kun näen uutisen huumekuskin sekoilusta keskellä vilkkainta asutusta. Pian kuitenkin ymmärrän, että 20–30-vuotiaiden työikäisten nuorten miesten sullominen vankilaan vuosiksi ei korjaa ongelmaa. Meillä ei ole sellaisia vankilapaikkoja ja loputtomia veroilla kerättyjä rahoja, joilla näistä kansakunnan toivoista voisi kasvattaa mallikansalaisia vuosikymmenestä toiseen. Autojen takavarikointi lienee myös turhaa, koska autoja saa muutamalla sadalla eurolla tai sellaisen voi varastaa.

Pitääkin kysyä, mitä voisimme tehdä omassa kaupungissamme sen eteen, ettei nuorten miesten elämässä päädytä joukkomurhan tekijöiksi siksi, että pää on sekaisin? Eli mitä palveluita näille nuorille huumeidenkäyttäjille on tarjolla ja mitä niihin pääseminen vaatii? Onko meillä ilman jonotusta saatavana huumevieroitusta? Tai jos henkilö on työmarkkinoiden ulkopuolella ilman ammattitutkintoa, niin mille työmaalle hän voi mennä kuluttamaan ylimääräistä energiaa ja hankkimaan itselleen elannon?

Meillä on yhteiskuntana vielä pitkä matka siihen, että pystymme vastaamaan huumeiden käytön tuomiin haasteisiin. Siksi aikaa ei ole hukattavana.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.