Hyvillä leveyspiireillä

Helsingin Sanomissa kerrottiin viikonloppuna, että kaupunkilaislapset eivät tiedä, mistä ruoka tulee. Tutkija Pia Smedsin väitöskirjassa käy ilmi, että kaupunkilaislapset kokevat maaseudun kaukaisena asiana ja monella heistä on ruoantuotannosta virheellinen käsitys.

”Osa ihmetteli, että kuuluuko täällä kännykkä, vaikka oltiin vain viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta,” Smeds sanoo Hesarin jutussa. Hän sanoo myös, että yhteys luontoon edistää oppimista.

Juttua lukiessani päädyin jälleen samaan ajatukseen, johon olen ennenkin päätynyt. Kuopio on hyvillä leveys- ja korkeuspiireillä.

Kuopio on niin sanottu maalaiskaupunki. Näillä korkeuksilla yhdistyvät sekä rauhallinen maalaiselämä ja hieman kiihkeämpi, kehittyvä kaupunkitunnelma. Ei tarvitse ajaa kovin kauaskaan, kun voi jo vierailla paikallisella maatilalla keräämässä itse marjat pakkaseen. Maatilan elukkaa ei tarvitse ihmetellä purkin kyljestä, vaan niitäkin voi nähdä livenä pelloilla käyskentelemässä. Ensi kesänä kotipihan asukkaita pääsee katsomaan oikein paikallisliikenteen bussilla jos niin tahtoo.

On hankala uskoa, että täällä lapsilla ei olisi käsitystä siitä, mistä ruoka tulee. Vehmasmäen Eläinpuistossa vierailu on varmaan aina kuulunut kuopiolaiskoulujen normaaliarkeen. Täällä äidin tai isän työ voi olla lehmien parissa. Lapsen harrastuksena saattaa olla jo pienestä pitäen metsästys ja kalastus. Perheen kesämökki voi sijaita peltojen keskellä tai todennäköisemmin hyvien kalavesien äärellä järven rannalla.

”Maalaisesta” tuntuu uskomattomalle, etteivät jotkut tunnista kalaa tai multaista porkkanaa.

Kirjoittaja on toimittaja.
inka.matilainen@media.fi