Ikävä lukemista

Minulla on ikävä lukemista. Olen viime aikoina olevinaan ollut niin kiireinen, että en ole järjestänyt aikaa lukemiselle. On uutisoitu, että nykyinen työelämän tahti tukee huonosti lukemisen kulttuuria. Tästä myönnän kärsineeni itsekin. Kiire arjessa ei anna tilaa lukemiselle rauhoittumiseen ja keskittyminen on vaikeampaa. Tähän tosin johtavat myös omat vapaa-ajan valinnat, ei vain kiristynyt tahti työelämässä.

Olen Harry Potter -sukupolvea. Kun uusi Potteri ilmestyi, sitä ei maltettu laskea kädestä. Parhaimmat lukivat tuhatsivuisen opuksen päivässä tai parissa. Kirjaa ei malttanut jättää kädestä edes vessassa tai ruokapöydässä.
Lukeminen on ollut elämässäni läsnä aivan pienestä lähtien. Jo vanhemmat lukivat iltasatuja ja nuorena olin aktiivinen kirjastokortin käyttäjä. Lukemaan oppii lukemalla, ja olen oppinut sen hyvin. Sanavarasto ja mielikuvitus on karttunut runsaasti.

On tutkittu, että kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa. Nuori, joka ei lue, osaa 15 000 sanaa. Jäätävä ero. Suomen Kuvalehti kertoi viime vuonna, että mitä enemmän lukee kirjoja, sitä kauemmin elää. Jo kirjastokorttikin lisää ikää. Tuskin mikään pystyy kiistämään lukemisen hyötyjä. Mutta silti luemme entistä vähemmän.

Tällä hetkellä koululaiset viettävät syyslomaansa. Lomaa vietetään teemalla syysloma on lukuloma. Lomamatkan voi tehdä myös omalta kotisohvalta käsin, kun nappaa käsiinsä kirjan. Haluaisitko ottaa äkkilähdön Italiaan, Thaimaahan tai Amerikkaan? Miltä kuulostaa kuumatkailu, opiskelu taikakoulussa tai jopa aikamatkailu? Minulla taitaa seuraavaksi olla vuorossa aikamatka 1700-luvun Pariisiin Marie Antoineten maailmaan, kunhan käyn ensin hankkimassa matkalipun kirjastosta.

Kirjoittaja on toimittaja.