Istu alas puurolle

Tätä tekstiä lukee parhaillaan useampikin henkilö, jolla tulevan joulun lahjaostokset on täysin tekemättä. Osa heistä kuuluu siihen ihmisryhmään, joka ryntää hätäpäissään kauppaan päivää ennen aattoa. Osa taas ei pysty hankkimaan lahjoja syystä tai toisesta vaikka haluaisikin, eikä välttämättä saa itsekään niitä. Tähän joukkoon mahtuu myös ryhmä, joka täysin tarkoituksella jättää lahjat ostamatta.

Parhaimmillaan lahjojen osto ja niiden antaminen on antoisaa. Se on sitä silloin kun tietää, mistä saaja oikeasti pitää, mitä hän tarvitsee tai kun keksii jotain todella yllätyksellistä, joka ilahduttaa.

Pahimmassa tapauksessa lahjojen osto on kuitenkin valtava lisästressin aihe. Stressiksi ja ikäväksi se muuttuu silloin, kun lahjoja ostetaan velvollisuudentunnosta, eikä suinkaan omasta halusta. Silloin lahjakin on usein saajalleen merkityksetön ja saattaa päätyä kiertoon tai jopa roskikseen. Kaikki tietävät, miltä tuntuu saada se joku kippo tai kuppi, jota ilmankin olisi pärjännyt.

Kuopiossa vietettiin viime viikolla Tosi Hyvää Päivää, jonka ajatuksena oli viedä hyvää eteenpäin ja herättää meidät ajattelemaan toinen toisiamme. Ei hyvä yksin ilmaisesta joulupuurosta synny. Se syntyy siitä, kun jollakin halua tarjota se ja ennenkaikkea aikaa istua kanssasi alas syömään sitä.

Jokaisella meistä on rajatun verran aikaa. Toiset kuvittelevat, ettei sitä ole tai ei ainakaan kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. He ovat kuitenkin väärässä. Kaikessa on kyse tärkeysjärjestyksestä.

Siksipä kliseisesti ehdotankin: Mitä jos annettaisiin tänä jouluna tavaran sijaan tai sen edes lisäksi lahjaksi aikaa?