Itsenäisyydestä jouluun

Itsenäisyyspäivä on eteisessä. Sana, jolla on monia merkityksiä. Aika usein kuulee, että itsenäisyys merkitsee päättämistä omista asioistaan. Jos näin yksisilmäisesti ajattelee, Pohjois-Korea on maailman itsenäisin kansa.

Suomi on kokenut kovia. Esimerkiksi Risto Ryti puhui väkevästi vuonna 1942 pienten kansojen oikeuksista. Katajainen kansa koki vilua, nälkää, sotia, mutta päätti taistella. Silloin ei ollut somea, mutta kansaa yhdistävä radio antoi elonmerkkejä. Monessa rähjäisessä mökissä ihmeteltiin kummallista lausetta ”arvoisat kuuntelijat”.

Ikäluokkani tuntee vielä sotajermuja. Yksi elossa oleva sotaveteraani on arvostettuni setäni. Ikää on mittarissa yli yhdeksänkymmenen, mutta asenne on kohdallaan. Setäni pääsi hienoon palvelutaloon, josta tuli pikainen kommentti: ”Olisin nukkunut lattialla: sukulaispoika toi sängynkin.”

Joskus yritän olla juhlallinen, jopa liiankin. Yhden jermun kanssa virittelin syvällisestä keskustelua sodasta. Epätoivoinen yritys. Huomasin, että keskustelukumppani kyllästyi, ja vaihtoi aihetta sanoihin: ”Ei sodassa kaikki kuole, siviilissä kuolee kaikki.”

Itsenäisyyttä olen yrittänyt ajatella monelta kantilta. Gustaf Mauritz kiteyttää tämän hyvin: ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia. Arvostan myös yhden esikoululaisen näkemystä: Suomi voitti, mutta menetti toisen jalan.

Itsenäisyyspäivä on myös laskeutumista jouluun. Joillekin joulu merkitsee inhokkikonvehteja, joita tuputetaan joka nurkassa, joillekin koristeporoa, joka on esteettinen painajainen. Kiinassa tehty muovihärpäke kummittelee yöllä, jota kuitenkaan emme muista kuukauden kuluttua.

Pikkuhiljaa pöytiin on hiipinyt tofukinkut, mutta sitten tulivat seitankinkut. Ruohonpurijat voivat herkutella esimerkiksi vehnägluteenipohjaisella appeella, jota nimitetään kuulemma kinkuksi.

Kaikki menee huonompaan suuntaan. Joulupöytään on ilmestynyt kummallisia pupujen ruokaa, kuten sitruunainen häkistagine, kasviskoftat tai nyhtösienet. Ei ole kiva kuulua vähemmistöön, jota nerokas kolumnisti Aarne Laitinen nimittää: kokolihaa syövät heteromiehet.

Kirjoittaja on tiedostusenkeli.