Jo joutuin armasta aikaa siirtämään

Tämä erästä kansallista typeryyttämme käsittelevä kolumni tuli kirjoitettua valmiiksi jo juhannusviikolla, juuri ennen suomalaisten kesälomaruuhkaa. Tiettävästi vuodatukseni julkaistaan elo–syyskuun vaihteessa, jolloin meidät on jo ahdistettu elämään arjessamme ja mielissämme syksyä. Ärsyttävä hokema kesämme lyhyydestä ja vähälumisuudesta on totta. Syy ei kuitenkaan ole ilmojen haltijoissa vaan muualla. Mikä ihmeen kiire meillä on kesään ja kesästä pois?

Kesäkuun alkupuolen yleisilme on usein masentava. Suvivirttä veisataan, vaikka hallayöt tekevät kaikkensa estääkseen joka paikan koristumisen kukkasilla. Uimakouluissa hampaat kalisevat, kylmänkaruina iltoina ohuiden kesähepenien alla iho nousee kananlihalle, tapahtumajärjestäjät ruikuttavat räntäsateessa huonoa tuuriaan, ravintoloitsijat kiroilevat terasseilla puhaltavaa pohjoistuulta, jäätelöteollisuus on huolissaan myynnistä ja perheiden lomabudjetit valuvat etelänmatkojen myötä ulkomaille.

Reippaisiin kansallistalkoisiin Suomen suven hautaamiseksi ryhdytään heti, kun juhannukselta alkanut varsinainen lomasesonki on ohi. Tosin koulureppumainoksia nähdään jo heinänteon aikaan, mutta kunnolla jäähyväiset kesälle jätetään elokuun alussa. Juuri silloin kun kesäillat ovat viimeinkin sametinpehmeät, yöt sekä vedet lämpimät ja eteläeurooppalaiset turistit saapuneet maahamme. Suuri osa kesäravintoloista ja jäätelökioskeista on kiinni tai ainakin supistanut aukiolojaan. Esitykset kesäteattereissa ovat ohi. Kotiseutumuseoissa ja kesänäyttelyissä on lappu luukulla. Vierasvenelaitureista ei saa palveluja ja laivat eivät liikennöi maailman kauneimmalla sisävesireitillä. Kuinkahan monta Suomen loppukesää ihmettelevää viestiä onkaan vuosien saatossa eteläiseen Eurooppaan ja muuallekin kantautunut?

Menisikö muka Suomen kesä pilalle ja vaarantuisiko kilpailukykymme, jos koulujen kevätlukukausi päättyisi juhannusviikon alussa ja koulutyöhön palattaisiin syyskuussa? Vasta satokypsän ja lempeän elokuun jälkeen.

 

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.