Jokainen on itsekäs

Vauvakato. Siinä viime viikon suurin puheenaihe, jos surullista Hermanin tapausta ei lasketa.

Vauvakato piinaa Suomea. Pikkukylät kuihtuvat ihan silmissä, eikä isoillakaan kirkoilla haluta enää lisääntyä samaan tahtiin kuin ennen. Valtamedia kääntää jokaisen kiven yrittäessään selvittää, mikä siinä nyt on, kun ihmiset eivät halua täyttää tätä maata.

Viimeisimpänä asiaan tarttui Ilta-Sanomat. Lehti kysyi lukijoiltaan, mikä on todellinen syy vauvakadolle. Saattatte ehkä yllättyä, mutta varsinaista vastausta ei löytynyt. Osa ei vain halua lapsia, toisilla ei ole puolisoa, jotkut eivät saa lapsia, ilmastonmuutos, taloudellinen tilanne ja maailman ylikansoittuminen. Siinäpä syitä. Silti niistä yksikään ei ole ”se syy”, jonka ratkaisemalla maailma täyttyisi vauvoihin.

Tätä hössötystä kun seuraa, tulee väkisinkin mieleen, että ihmisten pitäisi hankkia lapsia velvollisuutena valtiolle. Se tuntuu hurjalle aikana, jolloin lapset halutaan aivan muista syistä kuin siitä, että pitää saada pihaan apukäsiä, lisää veronmaksajia tai kun ehkäisyä ei ole.

Lapsen hankkiminen ja saaminen ei ole pikkujuttu. Tai ei pitäisi olla. Kyse on kuitenkin kokonaisen uuden ihmisen saattamisesta tähän maailmaan. Jokaisen lapsen kuuluisi syntyä ja elää toivottuna ja ennen kaikkea rakastettuna. Ei siksi, että niin piti tehdä. Ja rakkaus ei tule pakottamalla, mutta jota on olemassa monenlaista. On väärin väittää, että ihminen voi tuntea todellisen rakkauden vasta oman lapsen saatuaan.

Lapsellisuus ja lapsettomuus ovat molemmat itsekkäitä ja epäitsekkäitä valintoja, joten lopetetaan vähintään toistemme syyllistäminen.

Kirjoittaja on toimittaja.