Juttukeikka, joka ei unohdu

Olin viime viikon perjantaina juttukeikalla Eduskuntatalolla. Tarkoitukseni oli tavata Markku Rossi ja käydä tutustumassa Eduskuntataloon. Sattumalta tosin juttukeikka sai hieman uusia vivahteita ja oli melkein suistua raiteeltaan, kun tieto hallituksen erosta tuli. Tilanne oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja eriskummallinen.

Olimme juuri syöneet aamupalaa Pikkuparlamentin puolella, ja Markku oli kertonut, että myöhemmin perjantaina ulos tulee tieto, kuinka sote vääjäämättä kaatuu. Jo yksistään tämä olisi uutiskynnyksen ylittävä tieto. Eipä kumpikaan meistä vielä aavistanut, mitä tuleman pitää.

Aamupalan jälkeen suuntasimme hissillä kohti Pikkuparlamentin ylempiä kerroksia ja Markun työhuonetta. Juttelimme niitä näitä, kun hissiin nousi kaksi miestä puhelimet kädessään. ”Jaahas, hallitus sitten eroaa”, miehet kutakuinkin sanoivat, samalla, kun vielä lukivat puhelimeensa kilahtanutta tekstiviestiä.

Shokki ja pieni epäusko. Anteeksi mitä te juuri sanoitte? Poistumme hississä. En osannut kyllä kommentoida yhtään mitään. Siinä vaiheessa en edes vielä tiennyt, kuuluisiko minun vielä ylipäänsä tietää koko asiasta, koska vasta jälkikäteen miehet huomasivat rinnassani roikkuvan pressikortin. Pieni puna nousee poskille ja mietin, mitä uskallan kysyä tai miten reagoisin? Markun työhuoneen radio kuitenkin kertoo, että asia on jo julkista tietoa. Jäämme hetkeksi kuuntelemaan suoraa lähetystä. Emme osaa sanoa sanaakaan, vaan haluamme kuulla lisää. Olemme ytimessä, mutta silti pimennossa. Valtavasti kysymyksiä. Markkukaan ei vielä tiedä enempää. Hän sanoo, että ero tuli yllätyksenä, eikä hän heti tuoreeltaan oikein ymmärtänyt sen syitä. ”Muusta en olekaan vielä näin tällä hallituskaudella järkyttynyt.”

Päätämme kuitenkin viedä haastattelun ja tutustumiskierroksemme loppuun, sillä varauksella, että Markun avustaja Aleksi Eskelinen voisi saattaa kierroksen loppuun, jos Markun tulisi kiirehtiä ylimääräiseen ja mahdollisesti piankin koolle kutsuttavaan eduskuntaryhmän kokoukseen.

Menemme tunnelia pitkin Pikkuparlamentista Eduskuntatalon puolelle. Jokainen vastaantulija tervehtii ja heittää jonkun kommentin tuoreimpaan uutiseen. Tekstareita tippuu Markun puhelimeen nopealla tahdilla, ja niissä päivitetään tilannetta. Välillä tulee tunne, että olen tilanteen väärällä puolella, sillä kuljen Markun kanssa niin vapaasti henkilökunnan joukossa, ja näen muut toimittajat ikään kuin takahuoneesta käsin. Moni heittää minulle kommentin, että satuinpas juttukeikalle osuvana päivänä. Todellakin! Satuin kuopiolaisena yleensäkin Helsinkiin saatikka eduskuntaan juuri sillä hetkellä, että tieto tavoitti minut samaan aikaan kuin ympäröivät kansanedustajatkin. Savolaistoimittajalle totisesti juttukeikka, joka ei hevillä unohdu. Saimme kierroksemme juuri parahiksi lopeteltua, kun Markun piti lähteä seuraaviin työtehtäviin ja pian kello 13 täysistuntoon. Minä taas poistuin Eduskuntatalolta ja aloin lukea uutisia hallituksen erosta, päästäkseni vähän enemmän kärryille, mitä juuri oli tapahtunut.

Kirjoittaja on toimittaja.