Kaikenlaisia pukkeja

Suhteeni joulupukkiin on vähintäänkin ristiriitainen. Lapsuusvuosina laskin tarkkaan montako yötä on pukin tuloon, ja mitä lähempänä joulunaatto oli, sitä suurempi oli pienen pojan tuntema ahdistus. Pahimmillaan joulustressi oli aattona valkoparran vyöryessä ovesta kysellen lasten kiltteydestä. Huolta en tuntenut kiltteydestäni tai lahjoistani, mutta se edessä ollut pakotettu esiintyminen – joulupukille laulaminen – oli aina kuin viimeiselle tuomiolle menemistä. Eräänäkin jouluna olimme velipojan kanssa täysin lukossa. Emme saaneet sanaa suustamme, saati sitten laulua. Kärsimättömän oloinen pukki yritti irroittaa kielenkantojamme römeä-äänisellä kehotuksella: ”Sanokaa nyt jotain! Sanokaa vaikka BÖÖ!”. Säikähdyksemme johti sydäntäsärkevään itkukohtaukseen.

Kuluneen vitsin mukaan kaikilla ei ole lahjoja joulupukin hommiin. Eipä ollut niitä minullakaan, kun 1970-luvulla erehdyin pestautumaan kyseisiin tehtäviin. Jo heti ensimmäisessä paikassa onnistuin herättämään hämmennystä ja todennäköisesti myös paheksuntaa. Rekvisiittanani oli vanha suksisauva, jonka piikistä jäi reikiä kauniin parkettilattian pintaan ikuiseksi joulumuistoksi pukin vierailusta. Seuraavassa kohteessa ei mennyt yhtään sen paremmin. Astuessani pimeästä käytävästä eteiseen sokaistuin kirkkaasta valonheittimestä törmäten piironkiin. Seurauksena oli maljakon putoaminen ja hajoaminen tuhannen pirstaleiksi. Kohtalokkaan valonheittimen selitti perheenisän kaitafilmiharrastus. Ainakin sillä kertaa tallentui filmille ainutlaatuinen joulupukin entree. Vierailu kolmannessa paikassa – kuopiolaisen kansanedustajan kotona – olisi voinut päätyä julkisuuteen. Kaikki perushommat sujuivat pukilta nyt hyvin, ja lattiakin säästyi vaurioilta eikä maljakkojakaan särkynyt. Mutta jostain syystä tilaaja ei maksanutkaan pukille palkkiota. Sentään suklaakonvehdin raski tarjota. Jos pukki olisi ollut ilkeä, iltapäivälehtien lööpeissä olisi joulun jälkeen lukenut raflaavasti: Kansanedustaja jätti maksamatta koulupojalle joulupukin palkkion!

Näiden dramaattisten tositarinoiden myötä toivotan kaikille joulupukeille ja myös lukijoilleni Onnistunutta Joulua.

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.