Kanttilan kulmilta

Hiljattain 130-vuotisjuhliaan viettänyt Helsingin Sanomat vaivautui (su 10.11.) kirjoittamaan kuopiolaisesta kulttuurielämästä. Jutun sävy oli hyvin ikävä. Kaupunkimme päättäjät suorastaan ristiinnaulittiin Kanttilan seinille häpeämään ymmärtämättömyyttään Minna Canthin kulttuuriperintöä kohtaan. Hurskasteluun lähti mukaan myös Savon Sanomat (17.11.) pääkirjoitussivullaan, tosin lievemmässä muodossa.

Hesarin jutussa tikun nokkaan joutui apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas, jonka lausunnot Kanttilan tilanteesta kaupungin kannalta katsottuna tulkittiin sosiaalisessa mediassa jopa kulttuurivihamielisiksi. Vähäkankaan näkemykset olivat kuitenkin täysin oikeita, vastuuntuntoisen virkamiehen lausumia. Ennen mahdollista sitoutumistaan kaupungin on saatava riittävät selvitykset, kannattaako talo korjata. Jos ei ole korjattavissa, se voidaan purkaa.

Minna Canth ry:n näkemyksen mukaan Kuopiossa ei ole ymmärretty panostaa Minna Canthiin.

Mutta eipä kuulunut kiitoksen sanaa, kun kaupunki järjesti kesäkuussa yhdistykselle 270 000 euroa käyttöpääomaa ostamalla siltä Kanttilan tontin. Myös jo aikaisemmin hankkeeseen on pumpattu kuopiolaisten veronmaksajien rahaa. Jatkossa tarvitaan kuulemma vähintäänkin kolme miljoonaa. Jos tutustuu Kanttilan sinänsä hienoihin suunnitelmiin, tajuaa kolmen miljoonan riittämättömyyden. Rahoitusta haetaan kuumeisesti sieltä sun täältä. Hyvä niin, mutta hakuprosessin lopputuloksen ollessa epävarma takuumieheksi ja siis käytännössä maksumieheksi vaaditaan kaupunkia.

Jos ja kun Kanttilan säilyttäminen on valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti merkittävä teko, miksi valtio tai kaupunki eivät ole siihen ryhtyneet? Tai miksi sitä ei tehnyt talon eräässä vaiheessa omistanut rakennusliike? Syynä ei ole kulttuuriperinnön aliarvostaminen. Vastauksen antavat meneillään olevat rakennustekniset tutkimukset ja haitta-aineselvitykset sekä rakennushistoriallinen selvitystyö. Sädekehä ei Minnalta katoa, vaikka sädehomeiset ja aikoinaan huonoilla korjauksilla pilatut seinät katoaisivat. Edistyksellisyyttä, huudahtaisi Minna.

Kirjoittaja on kuopiolainen kulttuuritoimija, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.