Kesä ilman rahaa ja autoa

Mieheni sanottiin irti toukokuussa. Sitä oli ollut ilmassa, firmalla tiukkaa ja tulostavoitteet sitäkin tiukemmat. Ajoin lasten kanssa bussilla torilta kotiin, kun näin maansa myyneen miehen jalkapatikassa.

– Äiti, iskä kävelee tuolla! Hihkui taapero. Sydän tukki hengitystiet. En halunnut uskoa sitä; nyt ne potkut tuli. Työn mukana meni auto.

Kävi ilmi, että työttömäksi jääminen tuli samaan aikaan, kun puoli Suomea vastavalmistuneita ilmoittautui kortistoon. Mies soitti Kelalle useaan otteeseen, painotti perheellisyyttään ja pyysi jouduttamaan hakemuksen käsittelyä. Jo omavastuuaika oli riuduttanut kukkaroamme, mutta nyt mentiin kuralle niin, että roiskui. Vastarakennetun talon laina oli niskassamme, ja sijoitustilit tyhjennetty. Lapset ruokittiin mummojen avulla, mutta iltaisin me kaksi söimme hapankorppuja ja hilloa.

Kela kehotti meitä kääntymään toimeentulotuen puoleen. Ei ikinä! Sehän on sossu!

Heinäkuussa katkesivat sähköt. Olin ryhtymässä nakin keittoon kamiinalla, kun järki voitti ylpeyden, ja meistä tuli sossun asiakkaita.

Toimeentulotuesta huolimatta täytyi osa laskuista jättää maksamatta. Köyhä ei tilaa lehtiä eikä ota vauvalle vakuutusta, saatikka käy kuntosalilla. Joidenkin oli vaikea ymmärtää, miksi emme tänä kesänä matkusta minnekään. Vastasimme joka kerta, että mies on työtön, eikä meillä ole autoa. Tukevasti keskiluokkainen on jotenkin kuuro tuollaiselle köyhyyshöpinälle. Köyhiä me olimme – mutta emme onneksi kipeitä, sen takasi molemmilta löytyvä hulluusgeeni ja hekottelutaito.

Kun sukkien pinta-alasta 51 % oli reikiä, siirryimme sukattomuuteen. Lapset rakastivat koko perheen bussiajeluja, ja ruokailut sujuivat rauhallisesti kun ei tuputettu lohta eikä avokadoja. Makaroni ja kananmunakastike ovat nyt heidän lempiruokaansa.

Viime perjantaina mies sai viimein uuden työpaikan! Toissapäivänä Kela maksoi ensimmäisen työttömyyskorvauksen: 64 euroa. Siitä oli vähennetty saamamme toimeentulotuki. Me selvisimme mutta vain täpärästi.

Köyhyys on kamala suo, ja sen poistamiseksi täytyisi tehdä kaikki mahdollinen tarvittava maassamme. Huono ruokavalio, sosiaalisten kontaktien ja harrastusten puute, mitätön kosketuspinta kulttuuriin ja maailman avartamiseen matkustelemalla, ainainen häpeä ja huonommuuden tunne – ne syövät ihmistä. Ne rajaavat liian monelta lapselta avoimen taivaan.


Kirjoittaja on kuopiolainen toimittaja.