Keskiluokan itsepetos

Tunnustan kuuluvani hyvinvoivaan keskiluokkaan. Kaltaiseni ihmiset eivät katsele ruokakaupoissa erikoismakaronien hintoja eivätkä soijalatten hintaa trendikahvilassa.

Usein kaltaiseni ihmiset ovat niin tietämättömiä samassa kaupungissa heikommassa asemassa elävien ihmisten todellisuudesta, etteivät kykene mitenkään suhteuttamaan omaa asemaansa heihin. Oma keskiluokkainen todellisuuteni horjuu pahasti, kun näen keskellä kaupunkia leipäjonon, joka tuntuu pidentyvän sitä pidemmäksi mitä menestyneempi kansakuntana olemme.

Hyväntekeväisyyden varassa olevien köyhien olemassaolo samoilla kotinurkilla osuu syvälle omatuntoon. Raastavaa tunnetta ei lievennä työtuloista maksettavat verot, joiden olettaisi siirtyvän tulonsiirtoina heille, joiden arjessa köyhyys näyttäytyy jokapäiväisen ruoan puutteena. Tätä leipäjonon aiheuttamaa moraalista tuskaa voi tietenkin hillitä sulkemalla silmät tai selittämällä, että jokainen tekee valintoja, joista seuraa hyvää tai huonoa. Tässä ajattelussa piilee itsepetos, sillä tosiasia on, että olemme yhteiskuntana tieten tahtoen siirtäneet osan ihmisistä syrjään. Leipäjonot ovat hinta, jota eriarvoistavasta politiikasta maksetaan.

Mutta on keskiluokallakin omat ongelmansa. Keskiluokan keskivertoedustaja parkuu kuin pieni lapsi, kun yksityisautoilua tai ilotulitteiden ampumista halutaan hillitä, tai kun viinaa ei ole vapaasti saatavilla ympäri vuorokauden. Ei tästä yhtälöstä puutu kuin hyväosaisille suunnattu tosi-tv-ohjelma, jossa voi pilkata köyhimmältä näyttävää jonottajaa, ja jossa pisimpään jonottanut voi lähettää itsemurhaviestin suorassa lähetyksessä niille, joille köyhyys on pelkkä kaukainen kuulopuhe.

Olen kuunnellut paljon tarinoita ns. suurten ikäluokkien lapsuuden ajoista, jolloin moni nykyajan menestynyt eläkeläinen kertoo nälkään herätyistä päivistä ja muusta aineellisesta köyhyydestä.

Nämä kaikki tarinat olisivat vakuuttavia, jos näkisin edes kohtuudella jonkun osoittavan, ettei nykymeno miellytä. Usein surkeisiin kohtaloihin turtuu, kun sitä katselee henkilö, jolla on omistusasunto, hulppea eläke ja mökki Turkin aurinkorannikoilla.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.