Kiehtova Karhonsaari

Täyteen ahdetusta lomakalenterista johtuen M/S Vegan tutkimusmatkat ovat suuntautuneet tänä kesänä vain lähivesille. Maljalahden satama-altaan nopeusrajoituksesta ja aaltojentekokiellosta piittaamattomia ääliöveneilijöitä on paettu löytöretkille Kallaveden idylleihin. Jälleen tuli todettua, että liian lähellä oleva on usein liian kaukana. Karhonsaari Ranta-Toivalan edustalla on ollut meikäläiselle tähän saakka liian etäällä, vaikka kotisatamasta on sinne vain viitisen merimailia. Toki laivalaituri on ollut tuttu, mutta itse saari on jostain syystä jäänyt koluamatta. Nolostuttava aukko kotiseutusivistyksessäni on nyt paikattu.

Karhon nykyinen ilmapiiri on vastakohta saaren menneisyydelle. Sandelsin neuvottelut venäläisten kanssa, sahateollisuus, maatalous ja metsäyhtiön henkilökunnan kesänvietot ovat vaihtuneet luonnonrauhaan. Vuonna 1875 perustetusta maakunnan ensimmäisestä höyrysahasta ovat muistoina vain tiilinen kuivaamo, vanhat tiepohjat ja käyttöön kelpaamattomalla puutavaralla täytetty ranta. Suurimmillaan saha työllisti yli 200 henkilöä, ja sen toiminnan loppuessa 1910 saaressa asui 27 ruokakuntaa. Sahanjohtajan asunnoksi 1901 rakennetun keltaisen huvilan ja kaksi vuotta myöhemmin johtajan anopin kesäasunnoksi valmistuneen punaisen huvilan pihapiirien puissa suorastaan havisee historia.

Opastauluilla varustetuilla poluilla voi tutustua lähes sataan erilaiseen puuhun ja pensaaseen. Istutukset aloitti Kymi-Yhtiö, joka omisti saaren 1916-1982. Kuopion kaupungin tultua omistajaksi puulajipuiston kehittäminen jatkui. Etelärannalla on laavu ja nuotiopaikka retkeilijöille. Huvilat, kuivaamo ja sauna ovat Savo-Karjalan luontopiirin hallinnassa, ja kävijöiden tuleekin käyttää rakennusten ohi kulkevia reittejä. Mutta jos sattuu tapaamaan avovesikauden ajan saaressa asuvan ”ikuisen luontotalkoolaisen” Jaakon, kannattaa häneltä kysyä mitä tahansa Karhoon liittyvää.

Hiljattain Viikkosavon lukijaraatilaiset korostivat luontokohteiden merkitystä. Karhonsaari on yksi helmistämme. Käykää kokemassa. Luontoa ja menneisyyttä kunnioittaen.

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.