Kiitos Bassoille

Jokainen bändi tarvitsee basistin. Tämän äänimaiseman peruskallion varaan on helppo rakentaa mitä hienoimpia taidepläjäyksiä, mutta aivan yhtä helppoa hänen panoksensa on antaa unohtua solistien ja muiden näkyvämpien bändin jäsenten alle. Bassoa harvemmin kuulee, mutta sen poissaolon kyllä huomaa. Kerrankin bassomme unohtui mökin katolle ja kuukauden päivät bändimme hortoili itsekseen kuin emostaan eksynyt vasa. Lasketaan tämän kaverin kustannuksella myös hieman leikkiäkin, rakkaudella tosin, ja olisihan siinä vitsit kieltämättä vähissä, jos basso suuttuisi. Sitä ihmettä en vielä ole nähnyt, mutta uskon sen vastaavan jotakuinkin keskivertoa voimakkaampaa maanjäristystä.

Siinä missä muut orkesterin jäsenet loistavat valokeiloissa sooloineen, pysyttelee meidän bassomme rauhallisesti taustalla, muille tulitukea antaen. Ja ilman tätä tulitukea, ei tähtien valokeiloissa olisi kieltämättä paljoakaan loistamista. Basso kun ei suuremmin valokeiloista ja eturivin paikoista perusta, vaan naattii enemmänkin siitä, että hänen panoksensa avulla muut pääsevät loistamaan estradilla.

Puhun tässä tietenkin juniorijoukkueemme huoltajasta Bassosta, sillä jokaisessa toimivassa joukkueessa on omat Bassonsa. Taustalla toimiva työmyyrä, joka pitää huolen siitä, että muut voivat keskittyä olennaiseen. Huoltaja ei tietenkään kentällä sitä voittomaalia tee, mutta jokainen joukkueen jäsenistä tietää, että jokaisessa maalissa on aina mukana ripaus Bassoa.

Vaikka Bassot pääosin puuhaavatkin bändin taustalla ja eivät otsikoissa huutele, niin yleensä he ovat melkoisia persoonia. Persoonaa nimittäin tarvitaan, kun huoltajan hommien lisäksi olet yleensä se pelaajan sielunmaiseman tuki ja turva, jolle peluri uskaltaa vuodattaa murheet ja harmit. Eli jos siis olet löytänyt bändiisi hyvän basistin, niin pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Olkoot tämä raapustus siis iso kiitos kaikille maailman Bassoille.

Kirjoittaja on KuPSin puujalka.