Kommentti: Millaisessa maailmassa minä haluan elää?

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa alkavat usein syyllisyyden ja syyllistämisen kellot soida.

Olen tässä täyttänyt mielenkiinnosta muutamia hiilijalanjälkilaskureita. Laskureita on netissä useita kuten Sitran Elämäntapalaskuri, Itämeri-laskuri, Ilmastodieetti ja Lahden kaupungin Tonni lähti -laskuri. Sen lisäksi on olemassa vielä muun muassa yrityksille ja kunnille suunnattuja laskureita.

Laskureilla voi siis arvioida omista elämäntavoista aiheutuvaa hiilijalanjälkeä ja saada vinkkejä, kuinka omaa hiilijalanjälkeä voisi pienentää, jotta emme ylikuluttaisi luonnonvarojamme. Laskureissa kysellään muun muassa ruokailu-, liikkumis-, asumis- ja kulutustottumuksia.

Itämeri-jalanjälkeni rehevöitymisindeksini on 2190 ja toimistani päätyy Itämereen vuosittain 164 grammaa fosforia ja 4016 grammaa typpeä. Kuopion keskiarvot ovat 244 ja 5767.

Sitran nopeassa elämäntapatestissä hiilijalanjälki pomppasi. Hiilijalanjälkeni on 13 000 kg CO2e per vuosi kun keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kg CO2e per vuosi. Ilmastodieetti taas arvioi hiilijalanjäljekseni 8 900 kg CO2e per vuosi.

Kaikissa testeissä hiilijalanjälkeäni nostivat erityisesti lentokoneella tehdyt matkat ja liikkuminen muutenkin. Tämä ei yllättänyt, sillä kuluneeseen vuoteen on kuulunut useampi reissu lentokoneella. Tiedostan harvinaisen hyvin, millaisen saastepilven nousut ovat taakseen jättäneet. Voisin alkaa puolustelemaan itseäni, että en juurikaan syö lihaa, en omista autoa, ostan vaatteet pääsääntöisesti kirpputorilta ja kierrätän kaiken mahdollisen. Enpä yritä, sillä nuo reissut on tehty puhtaasti itsekkäistä syistä. Se ei saastepilveä poista.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa alkavat usein syyllisyyden ja syyllistämisen kellot soida. On helppo syyllistää toista kierrättämättä jättämisestä, ja unohtaa, että itse läträä suihkussa lämmintä vettä 7 päivänä viikossa puoli tuntia kerrallaan. Vegaani voi syyllistää lihansyöjää, niin eläimen murhasta kuin ilmaston saastuttamisesta, mutta ei näe mitään ongelmaa siinä, että jokainen oma loma suuntautuu kaukomaille. On helppo sanoa, että turha täällä Suomessa on mitään tehdä, kun Intiassa on niin paljon saastuttavaa sakkia.

Siinä oli hyvin kärjistettyjä esimerkkejä. Pointtina on kuitenkin se, että olemme hyvin sokeita ja itsekkäitä, kun kyse on omasta toiminnastamme ja sen muuttamisesta. Ja se on ymmärrettävää. Olemmehan ihmisiä. Siksi syytämme mieluummin muita.

Mutta, mitä jos täydellisyyden tavoittelun tai täysin osallistumattomuuden sijaan, meistä jokainen yrittäisi parhaansa? Olipa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa, varmaan jokainen haluaa elää maailmassa, jossa on puhdas ilma sekä vesi ja monimuotoinen luonto. Jos ei kiinnosta koko palloa pelastaa, niin voi aina miettiä omaa lähiympäristöä ja itseä. Millaisessa maailmassa minä haluan elää?