Kotiinsa on moni kuollut

Hallitus kertoi maanantaina, kuinka Suomi avautuu merkittävästi kesäkuun alusta lähtien.

Kirjastoista pääsee jossain kohtaa hakemaan aineistoja, kokoontumisrajoitus nostettiin 50 henkilöön kerralla, ravintolat saavat aueta asteittain ja urheilukilpailuja voidaan alkaa järjestää erityisjärjestelyin. Samoin eri sisätiloja ja harrastuspaikkoja avataan asteittain. Lapset saavat pian palata kouluun.
Toisaalta etätyön suositus on yhä voimassa ja yli 70-vuotiaiden suositellaan välttämään kaikkia sosiaalisia kontakteja. Keston pituudesta ei ole tietoa.

Uutiset ovat osalle meistä piristäviä. Toisille ei niinkään. Niitä toisia ovat yli seitenkymppiset.
Hallitus, kuten monet muutkin, kantavat huolta riskiryhmiin kuten yli 70-vuotiaiden kuuluvien terveydestä ja rajoituksilla haetaan tietenkin ja ymmärrettävästi vain hyvää.

Voiko kotiin pitkäksi aikaa eristäytyminen kuitenkin olla suurempi riski kuin itse koronavirus?

Ensimmäinen rokote arvioidaan saatavaksi käyttöön parin vuoden päästä. Se on pitkä aika kuulua riskiryhmään ja olla karanteenissa erossa jopa omasta puolisosta. Erityisesti jos ollaan elämän ehtoopuolella.

Ristikot, lenkkeily ja videopuhelut eivät korvaa fyysistä läheisyyttä ja ihmisen ikävää toisen luo. Suru ja yksinäisyys tekevät tuhoa ihmisessä samalla lailla kuin koronakin.

Päivistään kukaan ei tiedä, mutta varmaa on, ettei tänne ole tultu ikuisesti jäämään. Siksi voi kysyä, onko huono elämänlaatu liian kallis hinta muutamasta ylimääräisestä vuodesta?

Vaikka riski onkin nyt väkijoukoissa, kannattaa muistaa, että kotiinsakin on moni kuollut.

Kirjoittaja on toimittaja.