Kroppa vaatii liikkumaan

Vietin joulukuussa eräänä viikonloppuna yli 800 kilometriä auton ratissa, huoh! Syykin oli hyvä, mutta ei siitä sen enempää. Koin myös kiitollisuutta siitä, että minun ei tarvitse reissata työkseni. Kaikki kunnia kuitenkin teille maantien päällä viihtyvät.
Näin reilusti päälle nelikymppisenä kroppa on kuin vanha lukko. Sitä tulisi käyttää, voidella ja huoltaa jatkuvasti. Käyttämättömänä lukko jumittaa ja toimii huonosti. Itselläni kehon paras ja myös pahin paikka on ollut selkä. Persjalkainen kun olen. Mutta on siinä muutakin.

Pienenä alakoululaisena juoksin aamunavaukseen villasukissa. Ja kiire kostautui. Vedin selälläni kiviportaissa. Muistan miten sattui niin, että silmissä sumeni. Kaatuminen toki unohtui nopeasti.

Mutta selkä ei unohtanut. Se vaivasi jo yläkoulussa ja lukiossa hakeuduin erikoisfysioterapeutin tykö. Tuomio oli, että pari lannenikamaa ovat jämähtäneet liikkumattomiksi. Se selitti varmasti osaltaan pajunvitsamaista notkeuttani (lue: selkä kuin rautakanki). Ei siinä mitään. Ongelma oli näitä kompensoiva kolmas yliliikkuva lannenikama…se murheenkryyni. Ahkeralla lihaskuntoharjoittelulla ja fysioterapeutin erityisharjoitteilla selkä on ollut lähes oireeton jo pitempään…tai ainakin autoreissuun asti.

Kymmenisen tuntia autossa, rento ja kiva viikonloppu, jättivät mielen virkeäksi. Mutta se selkä. Se suorastaan huutaa liikettä ja kuormitusta. Venyttelin ja putkirullailin kyllä viikonloppunakin. Mutta selkä vaatii enemmän. Onneksi tätä kirjoittaessa on maanantai ja kylmä rauta kutsuu salilla.

Voisivatko kolotukset, kuten selkävaivat, olla jopa siunaus? Muistutus siitä, että meidät karvattomat apinat on tarkoitettu liikkumaan kahdella jalalla? Ehkä perimäämme ohjelmoidun liikkumisen laiminlyöminen todella aktivoi kehomme hälytysjärjestelmän reagoimaan kivuilla ja säryillä. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat ainakin lisääntyneet käsi kädessä istumiseen käytetyn ajan kanssa. Olipa miten oli, kroppa vaatii myös liikettä. Ja iän myötä yhä enemmän.

Kirjoittaja on kuopiolainen kuntokeskusyrittäjä ja ikuinen ihmettelijä.