”Kun jokainen siivoaisi edes omat roskansa”

Meeri Palosaari vie tottuneesti maasta noukkimansa paperiroskan roskikseen. Vieressä päivittäinen lenkkiseura, hoitokoira Kerttu. Kuva: Inka Matilainen

Meeri Palosaari siivoaa muiden roskia.

Toimituksen puhelin soi. Toisessa päässä alkaa selitys koirankakoista ja ehdin jo huokaista, että taasko niitä pitäisi mennä jonnekin ihmettelemään. Mutta eipä tällä kertaa. Luurissa kerrotaan Saaristokaupungissa asuvasta Meeri Palosaaresta, joka on pitkin kevättä siivonnut omaa lähiympäristöään muiden maahan jättämistä koirankakoista sekä muista roskista.

KULKIESSAMME kohti Eino Leinon puistoa Palosaari bongaa ja nappaa roskia maasta lähes automaattisesti. Hän kertoo viihtyvänsä hoitokoira Kertun kanssa ulkona ja keräilevänsä roskia maasta siinä samalla. Ympäristöpuolella uran tehnyt nainen on aina tottunut huomioimaan elinympäristöään ja kierrättää esimeriksi elintarvikepussit koirankakkapusseiksi.
– Kyllä se on minulla tapa huolehtia omasta ympäristöstä. Enkä suinkaan ole täällä ainut joka siivoaa muiden jättämiä sotkuja, vaatimaton nainen sanoo.

PALOSAARI on käynyt keräämässä kolme Etolan muovikassia roskaa läheisen puhdistamon läheltä. Joku kantaa kyseiselle alueelle kotitalousroskaa.
– Hänet pitäisi saada itse teossa kiinni. Eihän siitä sakkoa kummempaa tulisi, mutta roskaaminen voisi sillä loppua.
Sen lisäksi Palosaari on putsannut kotitalonsa vierestä lähtevän lenkkipolun alkupään kokonaan koiran kakoista.
– Naapuritalon tytöt leikkivät siinä myös usein, joten ajattelin myös heitä. Koirat ovat meille omistajille ja hoitajille arvokkaita, mutta kyllä ihmisen vastuu on kerätä niiden jätökset. Ja kyllä minä välillä huomautankin esimerkiksi lapsille, että veisivät roskat roskiin ja koiranomistajille, että eivät pissitä koiraansa kenenkään postilaatikoille.

ROSKA-ASTIOITA ja ihmisten huomaavaisuutta toisiaan kohtaan. Sitä Palosaari toivoisi lisää. Erityisesti hän toivoisi, että koulujen, päiväkotien ja leikkipuistojen ympäristö pysyisi siistinä.
– Koulun ympäristöstä löytyy jätski- ja karkkipapereita joka päivä. Eino Leinon puiston lähellä on välillä lasinsiruja. Tupakkamies tai -nainen jaksaa monesti kantaa sitä askia niin kauan kunnes se on tyhjä. Kaupunki toki siivoaa jossain vaiheessa, mutta jos jokainen siivoaisi edes omat roskansa, se olisi jo paljon. Me kaikki kuitenkin nautimme puhtaasta ympäristöstä.