Kuopion entinen kaupunginjohtaja Eino Luukkonen oli aikaansaava mies

Kaupunginjohtaja Eino Luukkonen teki elinaikanaan paljon hyvää Kuopiolle. Kuva: Tapio Hartikainen

Eino Luukkonen halusi kasvattaa kaupunkia ja panosti matkailun kehittämiseen, kirjoittaa Osmo Sihvonen.

Näin talvisodan alkamisen muistovuoden kunniaksi muistelin erästä matkaa ystävyyskaupunkiimme Pihkovaan, jolla oli mukana eläkkeellä oleva entinen kaupunginjohtaja Eino Luukkonen.
Kuopion kaupunginjohtajana 1962–1975 toiminut Eino Luukkonen joutui nuorena valtiotieteiden ja finanssiopin ylioppilaana talvisodan syttyessä rintamalle. Hän oli tykinjohtajana Viipurissa.
Luukkosesta ensimmäinen kokemukseni oli lokakuussa 1970. Olin tullut 23-vuotiaana tilapäiseksi koulusuunnittelijaksi peruskouluun siirtymistä valmistelemaan. Myöhemmin jouduin paljonkin tekemisiin hänen kanssaan työskennellessäni kaupunginkanslian suunnitteluosastolla.

Eräänä maanantaina ollessani jo poistumassa töistä, puhelimeni soi. ”Täällä kaupunginjohtaja Luukkonen. Haluaisin, että varmistatte pari tietoa illalla kaupunginvaltuuston kokousta varten”. Säikähdin. Kaupunginjohtajan ääni oli vaativa nuorelle opiskelumaailmasta juuri tulleelle ja noin korkea-arvoisen kontakti oli pelottava. Etsin asiakirjoista hänen vaatimia tietoja parin opettajan kannanotoista keskuslukiokysymykseen. Vastasin epävarmalla äänellä. Hän tivasi, että ovatko tiedot varmoja. ”Tarkistakaa vielä ovatko asiat näin.”
Kävin illalla seuraamassa kaupunginvaltuuston kokousta. Kaupunginjohtaja käytti puheenvuoron kahden valtuutetun näkemyksiin ja tyrmäsi ne väittämällä tiukasti kyseiset valtuutetut takinkääntäjiksi minun antamilla tiedoilla. Minua hieman hävetti näin tiukka puhe.

Kuopioon Luukkonen valittiin vuonna 1962 pitkäaikaisen kaupunginjohtaja Yrjö Nikkilän seuraajaksi.
Nikkilän tiukan talouskurin vuoksi kaupunki ei ollut pitkään aikaan investoinnit julkisiin rakennuksiin joten edessä oli suuri investointisuma. Luukkonen läksi rahoittamaan välttämättömiä kohteita velka- ja vekselirahallakin.

Luukkonen sai suhteillaan helposti rahaa. Hänellä oli mahtava ja arvovaltainen valtakunnallinen verkosto käytettävissään. Asuntohallituksen pääjohtaja Lindblom oli hänen nuoruuden ystävä ja Kuopio sai runsaasti rahoitusta arvorakentamiseen. Hän pyrki myös hankkimaan rakennusmaata suurilla maakaupoilla. Inkilänmäki, Saarijärven alueet ja Puijonlaakso alkoivat nousta. Kasarmialue ja Saarijärven ampumarata-alue hankittiin kaupungille.

Luukkonen korosti kaupungin pitkäjänteistä suunnittelua päivä tai vuosi kerrallaan tapahtuneen sijaan ja Kuopioon perustettiin ensimmäisten kaupunkien joukossa suunnittelutoimisto kaupunginkanslian yhteyteen 1974.
Kuopion korkeakouluhanke oli Luukkoselle tärkeä. Hän ajoi hanketta ja oli valmisteluissa ja suunnittelussa vahvasti mukana.
Luukkonen katsoi matkailun merkittäväksi kasvualueeksi Kuopiossa ja hän panosti sen suunnitelmalliseen kehittämiseen.
Kulttuurin alalta hän oli perustamassa Kuopion kansainvälistä viulukilpailua. Se alkoi vuonna 1967. Toinen näkyvinkin tapahtuma alkoi hänen käskystään: ”Kuopio tanssii ja soi”. Näidenkin lisäksi hänen mielestään kaupunkiin tarvitaan myös hyvä jalkapallojoukkue.

Voimakkaimmat muistoni ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen olivat vuonna 1975, kun hän tuli käymään toimistollamme ”Voiportissa”. Hän tuli huoneeseeni. jonka seinällä oli matkailualue Rauhalahden suunnitelmia. Hän totesi, että olisi halunnut lahden pohjukkaan useampia hotelleja. Sen jälkeen hän sanoi, että on nyt saanut tarpeekseen kaupunginjohtajan työstä. Hän tekee jotakin ratkaisevaa. Seuraavana maanantaina oli kaupunginhallituksessa hänen eroanomuksensa.

Eino Luukkonen oli kirjoittamassa laajempia muistelmiaan ja hän sen vuoksi pyysi minut ja vaimoni luokseen. Hänen aivonsa toimivat vielä terävästi. Yhdeksän päivää myöhemmin hän menehtyi.
Tehokas johtaja auttoi aina alaisiaan, kun apua tarvittiin valtion viranomaisiin tai muihin tahoihin. Ensin oli perusteltava tarve ja jos hän sen hyväksyi, hän tarttui puhelimeen ja soitti suoraan valtioneuvoston kansliapäällikölle tai muulle tuntemalleen johtajalle ja kertoi asiansa ja vaatimuksensa. Jos toisessa päässä oli jahkailua, hän melkein jyrisi ja vaati asian hoidettavaksi ja lupasi ottavansa vielä yhteyttä ministeriin.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja eläkkeellä oleva kaupunkisuunnittelija.