Kuopion kylien kehittämisestä

Kuopion ja Kuopion maalaiskunnan pääosien liittyminen Kuopion kaupunkiin 50 vuotta sitten oli Suomessa ensimmäisiä ns. reikäleipäkuntien liittämisiä. Reikäleipä tarkoitti sitä, että maalaiskunnan keskeisimmät palvelut sijaitsivat kaupungissa. Kouluverkosto ja terveystalot olivat kyläkohtaisia.

Kaupunkien kaavoituksessa ei tunnettu maatalous- ja metsätalousalueita. Asemakaavoissa vihreätä olivat vain puistot. Nyt Kuopioon tuli laaja kyläverkosto pelto- ja metsäalueineen. Se aiheutti haasteita meneillään olevaan yleiskaavaprosessiin.

Haaste oli valtakunnallinen, sillä vastaavanlaisia kuntaliitoksia oli käynnissä useita. Silloisen sisäministeriön ja yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutuskeskuksen sekä Kuopion kaupungin kesken selvitettiin erilaisten kylätyyppien kehittämistä. Tämä monitoimikyläprojekti selvitti, miten erityyppisiä kyliä tulisi kehittää. Mukaan otettiin Hirvilahti, Kurkimäki-Vehmasmäki ja Melahti (Riistaveden kuntaliitos vuonna 1973) . Kaikkiaan on Kuopiossa suoritettu lisää viisi kuntaliitosta.

Projektin yhteydessä järjestettiin lukuisia esittely- ja keskustelutilaisuuksia kylillä.

Hirvilahden esittelytilaisuudessa Arolan isäntä Pentti Airaksinen vakuutti: ”Hirvilahti ei tule monitoimikyläksi. Se on omatoimikylä.” Tämä onkin pitänyt paikkansa näihin päiviin saakka. Arolan peräkammarissa käytiin vielä jatkokeskusteluja ”tutkijalisenssien” kanssa. Projekti tuotti maaseudun kaavoitukselle selkeän mallin.

Kurkimäki ja Vehmasmäki sekä Melahti olivat pääväylien varressa ja niihin kaavoitettiin uusia asuntoalueita. Hirvilahti edusti syrjemmällä olevaa haja-asutuskylää. Monitoimikyläprojekti loi pohjaa myöhemmin laaditulle Kuopion maaseutuohjelmalle, jota on päivitetty jatkuvasti. Kylätoiminnan alku saatiin ja nyt on pitäjäraadit virallistettu kylien edunvalvontaan. Pinta-aloiltaan laajat keskus- ja seutukaupungit ovat velvollisia huolehtimaan myös maaseudun ja haja-asutusalueen väestökehityksestä ja näin pitämään maamme asuttuna muuallakin kuin eteläisessä Suomessa. Kuopion päätös kouluverkoston ylläpitämisessä maaseutualueilla on mielestäni tukemassa hyväksyttyjä Kuopion maaseutupoliittisia tavoitteita. Pedagogisia puutteita voidaan korjata uusilla oppimistekniikoilla ja menetelmillä.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja eläkkeellä oleva kaupunkisuunnittelija.