Lauluni aiheet

Taisi olla siinä 1900-luvun vaihteen jälkeen, kun Anjalankosken Sanomien toimittaja erehtyi kysymään allekirjoittaneelta raapustusta edustamansa äänitorven täytteeksi. Potkiskelin silloin palloa paikallisessa joukkueessa ja kait ajatuksena oli, että jotakuta voisi kiinnostaa ammatipallistin arki ja sen taitteet. Aiheenkin sain ihan vapaasti valita. No otsikkoa ei sillä elämänkokemuksella tarvinnut kauaa miettiä. Niinpä seuraavassa julkaisussa näki päivänvalon allekirjoittaneen ensimmäinen kolumni otsikolla ”Kun Eukko Ei Anna”.
Lienee sanomattakin selvää, että eihän tuosta voinut seurata muuta kuin hämmennystä ja kiukunsekaista palautetta. Toimitukseen alkoi näet tipahdella viestejä, että eihän tällaista nyt voi julkaista pienen paikkakunnan aviisissa, saatika sitten pallopellen raapustelemana.
Sillä hetkellä syttyi kipinä, joka palaa vieläkin. Koskaan ei nimittäin allekirjoittaneen olematon seksielämä ollut saanut sellaista huomiota, ei edes kotona. Raapustamalla faktat lehtien palstoille kaikkien ihmeteltäväksi, koin jakaneeni jotain kovinkin henkilökohtaista ja saavani siitä vieläpä jonkinmoista mielihyvää.
Siitä lähtien olen raapustellut oman arjen toilailuja muiden riemuksi tai harmiksi sen kummemmin ottamatta kantaa mihinkään yhteiskunnalliseen tai uskontoon haiskahtavaan. Eukkokin on tässä reissun varrella ehtinyt jo muutaman kerran vaihtumaan, mutta tuo sama otsikko on kyllä ihan yhtä ajankohtainen näin 2000-luvullakin. Kuussa on käyty, Saturnukset nähty ja autotkin kulkee näinä päivinä jo ilman bensaa, vaan jotkit asiat on ja pysyy. Lieneekö syy peilissä vai onko kyseessä ihan maanlaajuinen vaiva, tiedä häntä, mutta tuskinpa tämän raapustaminen tälläkään kertaa asiaa sen koommin auttaa. Lohduttavaa on ollut toki huomata, että kohtalontovereita, meitä löytyy.
Pian parikymmentä vuotta kolumneja raapustelleena ja niihin aiheita etsiessäni, mieleen tulee lause Tapio Rautavaaraa.. niin paljon on aihetta lauluun. Tai siis tässä tapauksessa, vähän.

Kirjoittaja on KuPSin puujalka.