Lukijaraatilaisista suurin osa hyväksyisi eutanasian

Eutanasia, eli kuolinapu jakaa Viikkosavon lukijaraatilaisten mielipiteet. Kuva: Raisa Nerg

Lukijaraatilaiset hyväksyvät eutanasian, jos ihminen on sairastanut pitkään ja tuskallisesti eikä selviytymismahdollisuuksia ole.

Hyväksytkö eutanasian – eli pitäisikö ihmisellä olla oikeus saada kuolinapua? Viikkosavo esitti kysymyksen lukijaraatilaisille. Kysymykseen vastanneiden raatilaisten kanta eutanasiaan oli suurimmalta osin positiivinen.

LÄHES jokaisessa eutanasiaa puoltavissa kommenteissa tuli esille, että eutanasia on hyväksyttävä tilanteissa, joissa ihminen on sairastanut pitkään ja tuskallisesti eikä selviytymismahdollisuuksia ole.
– Ajattelen asiaa peruuttamattomasti sairaan ihmisen näkökulmasta. Jos sairaanhoidollisin toimin hänen tilaansa ei voi parantaa tai auttaa, on kohtuullista ja oikein, että hänen vakaaseen harkintaan perustuvaa toivetta eutanasiasta kuunnellaan. Toki tämä vaatii perustuslaillista käsittelyä eduskunnassa, yksi raatilaisista kommentoi.

ERÄS raatilaisesta kokee, että eläimiäkin kohdellaan paremmin kuin ihmisiä.
– Ihmisiä pidetään väkisin hengissä, vaikkei toivoa paranemisesta eikä ihmisarvoisesta elämästä ole. Tähän pitäisi saada muutos. Eläimiäkin kohdellaan paremmin, ei niitä jätetä kitumaan.

MONESSA vastauksessa koetaan, että eutanasia on hyväksyttyä jos ihminen itse pystyy ilmaisemaan tahtonsa siihen, ollessaan vielä siinä kunnossa, että pystyy päättämään omista asioistaan.
– Jokainen voisi tehdä samanlaisen tahdonilmaisun esimerkiksi omakannassa, jossa saa itse valita, miten toimitaan jos joutuu sellaiseen tilaan, jossa elämä ei ole enää niin sanotusti elämisen arvoista, yksi vastaaja esittää.
– Eutanasiapäätöksen voisi sisällyttää osaksi elinluovutustestamenttia samaan korttiin, koska silloin ainakin henkilö on vielä ”tolkuissaan ” vastaamaan omista toiveistaan.

VASTUSTAVISSA puheenvuoroissa eutanasian pidetään murhana.
– Hyväksynkö eutanasian. Vastaukseni on ei. Pidän sitä murhana. Eli en hyväksy aktiivista eutanasiaa enkä avustettua itsemurhaa. Passiivinen eutanasia on eri asia. Sitä tapahtuu koko ajan vahvojen kipulääkkeiden muodossa terminaalipotilaiden ja saattohoitopotilaiden kohdalla. Perusteluni liittyy pitkälti elämänkatsomukseeni, joka on uskonnollinen. Minusta elämää pitää säilyttää loppuun asti.
Samassa vastauksessa pelätään, että eutanasian laillistamisen myötä ilmiö, jossa esimerkiksi halutaan vain päästä vanhasta ihmisestä eroon.
– Ja uhkakuvana olisi myös silloin lasten eutanasiat, raatilainen pohtii.

OSA raatilaisista kokee aiheen hyvin vaikeana ja ei ole täysin varma kannastaan. Yksi vastaajista sanoo, ettei koskaan voisi ottaa armomurhaa omatunnolleen vaikka läheinen sitä rukoilisi häneltä.
– En hyväksy, vaikken ole kuitenkaan 100-prosenttisen varma vastauksestani. Armomurha. Murha siis, jota en koskaan ottaisi omalle tunnolleni, vaikka rakkaani sitä anoisi, toivoisi ja rukoilisi minulta. Vai tekisinkö sen kuitenkin rakkaudesta, säälistä? En voi tietää. Luulen, että itsekkäästi haluaisin pitää rakkaani itselläni mahdollisimman kauan.

”Vaatii vielä vuosien tutkimustyötä, jottei käytetä väärin”

Yksi raatilaisista hyväksyy eutanasian pitkään ja tuskallisesti sairastaneiden kohdalla, mutta silloinkin hänestä henkilön on itse kyettävä tekemään päätös. Mielenterveyssyistä toteutettua eutanasiaa hänen on kuitenkin hankala hyväksyä.
– Koska vaikeimmastakin mielensairaudesta voi kuntoutua hyvässä hoidossa ja jos sairastunut henkilö löytää motivaation kuntoutumiseen.
Raatilainen lisää, että eutanasia vaatii vuosien tutkimustyötä, eutanasiaa toivovien potilaiden haastattelua ja lakipuolen tarkastelua.
– Niin, että sitä ei olisi mahdollista käyttää väärin terveydenhuollossa, eikä sillä haettaisi taloudellista etua vaikeiden ja yhteiskunnalle kalliiden potilaiden hoidossa.

RAADISSA eräs toivoo, että läheisen elämän päättäminen ei satu omalle kohdalle. Asia on niin vaikea. Omaa elämäänsä hän toivoisi jatkettavan.
– Oman elämäni kohdalla toivon, että elämääni jatkettaisiin niin kauan kuin se on inhimillisesti mahdollista. Mikä on inhimillistä ja mikä on mahdollista, sitä en osaa sanoa. Elämää tulee pitää inhimillisenä ja antaa sille kaikki mahdollisuudet jatkua.

LÄÄKÄREIDEN kannalta tilanne on eutanasian kohdalla yhden raatilaisen mielestä hankala. Lääkärin etiikan mukaan heidän tulee säilyttää elämää eikä tuhota sitä, toivottomissakaan tapauksissa.
– Jos armokuolema hyväksytään lailla, kuinka moni lääkäri on valmis siihen sitoutumaan ja tulisiko se heille ”pakolliseksi”? Kokisivatko ne lääkärit, jotka armokuolemaa eivät hyväksy, ammattikuntansa taholta painostusta?

Hyväksytkö eutanasian?

”En hyväksy eutanaasiaa. Syy: Äidilleni (83v) se tavallaan tehtiinkin Lappeenrannan sairaalassa pistämällä häneen morfiinia. Samoin kaverilleni soitettiin KYS:tä yöllä kolmen aikaan että jos haluatte nähdä vielä isänne elossa niin kipinkapin tänne sairaalaan. Kaveri meni, isänsä hengitteli enää vaikeasti. Lääkäri oli kysynyt annetaanko morfiinia? Se tosin noeputtaa hänen pois menoa? Ja niin kävi. Muutama tunti ja kuoli pois isänsä. Meillä siis on jo olemassa lääkärien tekemä armomurha. Se on vain naamioitu kivun hoitamiseksi. Tällainen käytäntö riittää.”

”Hyväksyn. Ihmisiä pidetään väkisin hengissä, vaikka toivoa parenemisesta eikä ihmisarvoisesta elämästä ei ole. Tähän pitäisi saada muutos. Eläimiäkin kohdellaan paremmin, ei niitä jäteä kitumaan.”

”Kyllä hyväksyn eutanasian pitkään ja tuskallista sairautta sairastaneen henkilön kohdalla tilanteissa, joissa on varmaksi todettu, että selviytymismahdollisuuksia ei ole. Näissä tilanteissa sairastavan henkilön tulee kuitenkin mielestäni kyetä itse tekemään päätös ja siitä tulee keskustella tarkkaan hoitohenkilökunnan ja omaisten kanssa.  Sairastuneen henkilön itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, mikäli hänet todetaan olevan mieleltään siinä tilassa, että hän voi tehdä itseään koskevia lopullisia päätöksiä. 
Mielenterveyssyistä toteutettua eutanasiaa on hankala hyväksyä, koska vaikeimmastakin mielensairaudesta voi kuntoutua hyvässä hoidossa ja jos sairastunut henkilö löytää motivaation kuntoutumiseen. Toisaalta, vaikea mielensairaus voi olla yhtä rajoittava ja elämänlaatua heikentävä kuin vakava fyysinenkin sairaus. 
Eutanasian laillistaminen vaatii mielestäni vuosien tutkimustyötä, eutanasiaa toivovien potilaiden haastattelua ja lakipuolen tarkastelua niin, että sitä ei olisi mahdollista käyttää väärin terveydenhuollossa eikä sillä haettaisi taloudellista etua vaikeiden ja yhteiskunnalle kalliiden potilaiden hoidossa.”

”Periaatteessa hyväksyn. Mikäli henkilö todetaan parantumattomasti sairaaksi, eli hänellä voi olla elinaikaa vain rajallinen määrä ja varsinkin jos hänellä on voimakkaita kipuja, eli on kovien särkylääkkeiden varassa ja hän itse sitä haluaa, jos on henkisesti kykenevä tekemään päätöksen tai jos omaiset ovat todenneet hänen kärsimyksensä.”

”Hyväksynkö eutanasian. Vastaukseni on ei. Pidän sitä murhana. Eli en hyväksy aktiivista eutanasiaa enkä avustettua itsemurhaa. Passiivinen eutanasia on eri asia. Sitä tapahtuu koko ajan vahvojen kipulääkkeiden muodossa ( mm. morfiini) terminaalipotilaiden ja saattohoitopotilaiden kohdalla. Perusteluni liittyy pitkälti elämänkatsomukseeni, joka on uskonnollinen. Minusta elämää pitää säilyttää loppuun asti. Jokaisen ihmisen elinpäivät on ennalta määrätty. Tämä on minun käsitykseni. Mutta kovien kipujen hoitaminen on eri asia. Huomasin sen varsinkin oman isäni kohdalla , joka sai todella hyvää hoitoa Karina kodissa Turussa. Kipuja ei hänen tarvinnut kärsiä. Kivut pitää siis poistaa, vaikka on tiedossa, että se myös lyhentää elinaikaa ilmeisesti, kun annetaan vahvaa morfiinia. Mutta sen kyllä hyväksyn. Toivoisin muutenkin, että saattohoitokoteja tulisi lisää ja muutenkin kuolevien potilaiden hoitoa kehitettäisiin. On tietysti muitakin parantumattomia sairauksia kuin syöpä, jotka pahenevat ja tuottavat ihmiselle tuskaa ja elämä ei tunnu silloin elämisen arvoiselta. Uskon, että nämä ovat ne ongelmallisimmat asiat. Eutanasia on kuitenkin kova päätös. Sitä ei tehdä hetkessä, ja ihmisen on oltava henkisesti siinä kunnossa, että pystyy ottamaan vastuun tästä päätöksestä. Niin, että sitä ei tee joku hänen puolestaan. Eutanasian laillistamisen myötä tulisi varmaan kuvioihin myötä ilmiöt, kuten että halutaan päästä esim. jostain vanhasta ihmisestä eroon. Ja uhkakuvana olisi myös silloin lasten eutanasiat. Eli kantani varsinaiseen eutanasiaan on kielteinen.”

”Eutanasia on mielestäni hyväksyttävä toimenpide, mutta kuka tekee sen loppu päätöksen,  kun on ihmisiä siinä tilanteessa että kovat kivut täyttää koko elämän,  tai on n,s. aivokuollut eikä siitä toivu, silloin on oikea päätös tarpeen,  joku potilas voi myös pyytää pois pääsyä, silloinkin joutuu harkitsemaan tuota ratkaisua.”

”Kyllä. Jos henkilö itse tahtoo tai on jo aiemmin tehnyt hoitotestamentin, niin euthanasia on silloin hyväksyttävää.”

”Kysymykseen vastaan; Kyllä. Ajattelen asiaa peruuttamattomasti sairaan ihmisen näkökulmasta, jos sairaanhoidollisin toimin hänen tilaansa ei voi (parantaa) auttaa on kohtuullista ja oikein, että hänen vakaaseen harkintaan perustuvaa toivetta eutanasiasta kuunnellaan. Toki tämä vaatii perustuslaillista käsittelyä eduskunnassa.”

”Kyllä. Kun kaikessa muussakin terveydenhoidossa itsemääräämisoikeus menee kaiken tiedon edelle niin miksi se kielletään kuolevalta. Yli inhimilliset kivut, joihin ei lääkkeet auta on hyvä syy eutanasiaan. Toinen parantumattomasti sairaan muun kärsimyksen lopettaminen. Molemmissa kirjallinen oma tahto tehty selväksi.”

”Heittämäsi aihe on melko vaikea, mutta hyvä että siitä puhutaan. Olen pohtinut paljon, pitäisikö armokuolema hyväksyä jopa lakisääteisesti, mutta loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen, että ei pitäisi. Siksi, että tänä päivänä on tehokkaita kipulääkkeitä käytettävissä ja lääketiede ottaa joka päivä suuria harppauksia eteen päin. Vaikka läheisen kärsimysten seuraaminen ja katsominen eivät ole läheisillekään helppoa, väitän, että tuo ”kärsimysten aika” voi olla läheiselle kasvattavaa aikaa. On aikaa miettiä mennyttä elämää, suhdetta kärsivään läheiseen, kenties on viimeinen hetki tehdä sovinto, pyytää anteeksi asioita, joita olisi jo aikaisemmin pitänyt sopia. Läheisen kärsimysten seuraaminen, elämän rajallisuuden ja merkityksen pohtiminen, voi olla parhaassa tapauksessa läheiselle henkisesti kasvattavaa, mistä myöhemmin voi olla jopa kiitollinen. Lääkäreiden kannalta tilanne on sangen vaikea, koska lääkärin etiikan mukaan heidän tulisi säilyttää elämää eikä tuhota sitä, ei toivottomissakaan tapauksissa. Jos armokuolema hyväksytään lailla, kuinka moni lääkäri on valmis siihen sitoutumaan ja tulisiko se heille ”pakolliseksi”? Kokisivatko ne lääkärit, jotka armokuolemaa eivät hyväksy, ammattikuntansa taholta painostusta? Entäpä, kun lääkäri hakee uutta työpaikkaa, häneltä varmasti tiedustellaan ko. asiaa, miten hakijan kannanotto vaikuttaa paikan saantiin?  Miten niiden lääkäreiden psyykke kestää, jotka eivät armokuolemaa hyväksy? Eikö onnellisempaa olisi, että meistä jokainen saisi lähteä silloin, kun on ”todellinen” aika. Ketäänhän ei meistä kuitenkaan tänne muistopatsaaksi jätetä!”

”Hyväksyisin kyllä, mutta se pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja tarkkaan harkintaan ja luotettavaan selvitykseen (=useamman kuin yhden lääkärin arviointiin) tilanteen toivottomuudesta ja siitä, ettei riittävää kivunlievitystä voida saada aikaan. Onhan eläinrääkkäys kiellettyä, miksi siis ihmistä saisi rääkätä? En usko siihen, että kärsimys jalostaa.”

”Kyllä osittain. Jos potilas on todella huonossa kunnossa ja on kuoleman sairas eikä ole toivoakaan paranemisesta. Hänellä on sietämättömiä kipuja johon eivät lääkkeet auta.Hän haluaisi nukkua pois. Minusta se on kidutusta jos hänen toivettaan ei toteuteta. ”

”Toisaalta kyllä ja toisaalta ei. Jos ihminen ilmaisee tahtonsa eutanasiaan ollessaan vielä siinä kunnossa että pystyy päättämään omista asioistaan niin minusta siinä ei ole mitään vikaa koska silloin ihminen on itse ilmaissut tahtonsa, eikä kenenkään tarvitse tehdä päätöstä hänen puolestaan. En hyväksy armomurhaa silloin jos päätösvalta annetaan lääkärien käsiin koska silloin riskinä pitkässä juoksussa on armomurhaan päätymisen kynnyksen aleneminen. Jokainen voisi tehdä samanlaisen tahdonilmaisun esim. omakannassa jossa saa itse valita miten toimitaan jos ihminen joutuu sellaiseen tilaan jossa hänen elämänsä ei ole enää ns. elämisen arvoista.”

”Po. asia on todella ajankohtainen. Euthanasian (armokuelman) lain hyväksymisesen puolesta tuli muistaakseni yli 60 tuhatta allekirjoitusta, mutta se ei edennyt eduskuntaan saakka ainakaan vielä, Muistaakseni Hollannissa ja Belgiassa po. laki on voimassa. Takavuosina (muistan mediasta) eräs tamperelainen insinööri, joka oli parantumattomasti sairastunut, matkusti Sveitsiin saamaan ns. armokuoleman ja maksoi siitä n. 15 tuhatta euroa. Tämän jälkeen Suomessa alettiin puhua julkisesti euthanasian puolesta. Hyvin monet julkisuuden henkilöt mm. taiteilijat ovat olleet tämän lain säätämisen kannalla. Kuten luonnoslista, molempien kirkkojen edustajat vastustavat tätä lakia. Heidän mukaansa ihmisen elämä ei ole itsensä päätettävissä. Myös lääkärikunta vastustaa tätä, koska heidän Hippokrateen valansa estää ihmisen elämän lopettamisen ja toisaalta lääkärit eivät halua ottaa kontolleen jonkun elämän lopettamista. Minä olen sitä mieltä, että jos ihminen on parantumattomasti sairas, niin hänellä on oikeus pyytää kuolinapua, joka miestäni ei ole sama, kuin ns. armokuolema. Toisaalta, olen varma, että tulevaisuudessa joutuvat myös lääkärit yhä enemmän tekemään ns. priorisointia sairaanhoidossa ja sitähän tapahtuu jo tänä päivänä, vaikka siitä ei puhuta julkisuudessa. On olemassa myös määrätietoisia ihmisiä, jotka pystyvät edesauttamaan omaa kuolemaansa, kuten meidän eräs perhetuttumme oli noin kuukauden syömättä, ainoastaan sai nestettä. Tästä ei sen enempää. Intiaanit olivat viisaita, henkilö, joka ei enää pystynyt olemaan joukon mukana , jättäytyi muusta porukasta jälkeen. Tuli vähän pitkä johdanto, mutta asia on tärkeä, Minun kantani on, että parantumattomasti sairaalle on annettava mahdollisuus kuolinapuun tavalla taikka toisella. Eutanasiapäätöken voisi sisällyttää osaksi elinluovutustestamenttia samaan korttiin, koska silloin ainakin henkilö on vielä ”tolkuissaan ” vastaamaan omista toiveistaan. Hankalinta on vetää raja hyvän kivuttoman hoidon toteuttamiseksi ja voimakkaiden kipulääkkeiden suuren annoksen aiheuttaman hengityslaman välillä, sillä kipulääkkeiden suuri määrä aiheuttaa hengityslaman. Eutanasiaa  kannatan , kunhan omaisista ja hoitavasta lääkäristä riippumaton asiantuntijaryhmä  päätyy eutanasiaa puoltamaan.”

”Kyllä. Jos elämä on siinä vaiheessa, että ei varmasti parane tai ei voi elää inhimillistä elämää niin sukulaisten yksimielisellä päätöksellä kuoleman tuloa voi nopeuttaa. Kuoleva henkilö pääsee lepoon, mutta usein suurin helpotus tulee lähiomaisille. Usein lähiomainen voin olla niin uupunut että myös hän/he voivat sairastua vakavasti.”

”Kannatan. Perustelut: Onhan olemassa jo laillinen hoitotahdon ilmaisu ja on todella surullista nähdä vierestä sairaan ihmisen viimeisiä hetkiä, mikään lääke ei enää auta ja kivut ovat kovat niin miksi silloin ei voisi pyytää kuolinapua. Uskonnollisilla perusteilla on aivan irvokasta perustella eutanasian vastustamista koska uskonnon varjolla tapetaan joka puolella ihan terveitäkin ihmisiä. Olisi Suomessa jo aika mennä askel inhimillisyyteen.”

”Eutanasia on niin vaikea asia, että siihen on hankala ottaa kantaa. Lähestymistapa voi olla, olenko sen kohteena vai koskeeko se jotakin läheistä ihmistä. Läheisen elämän päättäminen on hyvin vaikea asia, toivottavasti se ei satu kohdalleni. Oman elämäni kohdalla toivon, että elämääni jatkettaisiin niin kauan kuin se on inhimillisesti mahdollista. Mikä on inhimillistä ja mikä on mahdollista, sitä en osaa sanoa. Elämää tulee pitää inhimillisenä ja antaa sille kaikki mahdollisuudet jatkua.”

”Hyväksyn eutanasian. Parantumattomasti sairaille mielestäni oikeutettu päättää kuolemasta. Olen hoitanut lukuisia kuolevia ihmisiä niin nuoria kuin sairaitakin.”

”Kyllä. Mikäli ihminen on eläissään jo päättänyt, että kun ei enää ymmärrä tai vammautuu niin pahoin, että ei voi enää millään tavalla nauttia elämästä, niin silloin hyväksyn. Tietenkään kenelläkään ei ole oikeutta lopettaa toisen elämää, mutta jos tilanne on jo niin pahaksi mennyt niin pitäisi siinä tapauksessa kunnioittaa henkilön päätöstä.”

”Vastaus on kyllä ja ei. Kyllä : jos potilas on aivokuollut tai elää lopun elämän koneen varassa tai elämä ei ole ihmisarvon mukaista. Näissäkin tapauksessa pitäs kysyä omaisilta lupaa. Varmistaa onko potilaalla hoitotahtoo, tähän asiaan. Ei : Jos asiat on päinvastoin.”

En hyväksy, vaikken ole kuitenkaan totaalisen 100% varma vastauksestani. Aiheena tämä on mielestäni erittäin vaikea,koska en omaa omakohtaista kokemusta eutanasiaa toivovan läheisenä tai eutanasiaa toivovana henkilönä. Toki vuosikymmenen, jos toisenkin kuuntelin isoäitini toivetta päästä täältä pois. Luulen, että uskovaisena ihmisenä  hän ei kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään,edes ajatustyötä kuinka  sen toteuttaisi.Oli hänellä paljon onnen hetkiäkin elämässään,joita paitsi hän olisi jäänyt,jos olisi päässyt pois. Mutta sitä raastavaa yksinäisyyttä, ehkä turvattomuuttakin, ja erilaisia sairauksia en ole henkilökohtaisesti kokenut,mutta voin kuvitella sen olevan kamalaa. Vakava sairaus tai muunlainen ahdinko voi herättää toiveen kuolemasta. Silloin asia selviäisi,kun siitä pääsisi lopullisesti eroon. Parantumaton pitkäaikaissairaus kuluttaa ihmistä,syö voimat. Onko elämä silloin enää arvokasta? Tuijotella kattoon,olla toisten armoilla,kykenemättä tehdä itse mitään,edes sitä itsemurhaa. Armomurha.Murha siis,jota en koskaan ottaisi omalle tunnolleni,vaikka rakkaani sitä anoisi, toivoisi ja rukoilisi minulta. Vai tekisinkö sen kuitenkin rakkaudesta,säälistä? En voi tietää.Luulen,että itsekkäästi haluaisin pitää rakkaani itselläni mahdollisimman kauan-ikuisesti.”

”Kyllä hyväksyn. Jos ja kun on paruntumattomasti sairas ,kipuja ja joka päiväinen elämä.on muista ihmisistä riippuvainen. Joudut makaamaan sängyssä; päivästä ,viikosta ja kenties vuodesta toiseen.Sinut syötetään, vatsa toimitetaan ja pestään. Se ei ole inhimillistä. Asia pitäisi hoitaa hyvässä ajoin kun vielä ymmärrät ,asian.Olet ns täysissä sielun ja ruumiin voimissa.”