Lukutaidottomien yhteiskunta

Pisa-tulosten mukaan vuonna 2018 jo 13,5% kaikista koululaisista oli heikkoja lukijoita. Vuonna 2009 vastaava luku oli 8,1 % (Iltalehti 3.12.2019). Osa koululaisista ei selviä arkisista teksteistä ilman ulkopuolista apua. Tämä on järkyttävä tilanne maassa, joka on aiemmin paistatellut kansainvälisessä maineessa tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän rakentajana.

Voisikohan olla, että näin perustavanlaatuiseen epäkohtaan ei haluta puuttua, koska kyse on viimekädessä luokkakysymyksestä? Luku- ja kirjoitustaito periytyy yhteiskuntaluokan mukaan, vaikka sitä ei haluta tunnustaa. Näin ei tietenkään tapahdu jokaisen yksilön kohdalla, mutta isossa kuvassa huono-osaisuudesta kärsivien vanhempien lapset eivät omaksu näitä elintärkeitä taitoja yhtä todennäköisesti kuin paremmin pärjäävien.

Asiantuntijoiden mukaan luku- ja kirjoitustaidossa ei ole kyse siitä, ettei ihminen ymmärtäisi tai osaisi kirjoittaa mitään tekstiä. Kyse on siitä, onko yksilöllä käytössään sanavarasto, jonka kautta ilmasta itseään ja ymmärtää, mitä toinen ihminen yrittää kertoa. Tutkimusten mukaan juuri lukeminen kasvattaa ihmisen sanavarastoa eikä sitä opi riittävästi sosiaalisessa mediassa tai läpänheitossa kaupungin kaduilla.

Peruskoulun opettajia kuunnellessa syntyy väistämättä vaikutelma, että kaiken koulujen sisäisen sekamelskan ja koululaisten sosiaalisen hädän keskellä ei jäädä odottelemaan Matin tai Maijan oppimistulosten paranemista, vaan ennemmin tarjotaan päästötodistus käteen ja toivotaan onnea aikuiselämään.

Luku- ja kirjoitustaidoton jää usein systeemin heittopussiksi. Käytännössä heikkotaitoinen joutuu nielemään kaiken kuran, mitä järjestelmä keksii syöttää. Tähän tarpeeseen eivät auta ylihintaiset viranomaisten puhelinpalvelut, joissa lörpöttely vie rahat ja jättää oikeusturvan mielipidevaihdon tasolle.

Tämänkin kirjoituksen julkaisun jälkeen joku kysyy, että missähän näitä heikkotaitoisia on, kun ei ole koskaan tarvinnut heihin törmätä. Kerron jo nyt, että heitä voit tavata esimerkiksi sosiaalipalveluissa ja vankiloissa. On turha väittää, ettei luku- ja kirjoitustaito ole luokkakysymys.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.