Luovien Alojen Keskus Mylly sulki ovensa

Jatta Pöllänen (oikealla) tuli kiinnittämään oman työnsä Ulla Remeksen yhteisölliseen Punainen lanka -teokseen. Kuva: Inka Matilainen

Taiteilijat väsyivät jatkuvaan muuttorumbaan.

Tiistaina 31.7. päättyi Luovien Alojen Keskus Myllyn vuokrasopimus Puijonkadulla. Tällä kertaa mahdollisesti viimeisen kerran. Uusia tiloja ei ole, eikä niitä etsitä aktiivisesti, mutta taitelijayhteisö jatkaa yhdistystoimintaa suurella innolla. Fyysistä paikkaa luovalle yhteistyölle ja uudenlaiselle ideoinnille ei kuitenkaan enää ole. Yhdeksän vuoden aikana Mylly ehti toimia kolmessa paikassa. Kaikista toimijat joutuivat lähtemään pois rakennuksen remontin tai purkamisen tieltä ja jokaisessa muutossa karsiutui väkeä.

VIIME viikolla vielä näyttelyä ArsLiberan tiloissa yhdessä Mari-Kaarina Arvisen kanssa pitänyt kuvataitelija Ulla Remes on Myllyn tilanteesta hyvin surullinen. Hän kokee, että Kuopiossa ei nähdä kuvataiteen mahdollisuuksia. Hän sanoo, että monilla pienemmilläkin paikkakunnilla on onnistuttu vakiinnuttamaan taiteilijoiden läsnäolo.
– Esimerkiksi Jyväskylän, Joensuun ja Lapuan kokoisilla paikkakunnilla taiteilijoilla on vakituiset työtilat näyttelytilan yhteydessä. Heidät on yhdistetty alueen matkailu- ja kulttuuritarjontaan. Siellä on ymmärretty taiteen merkitys yhteisössä, Remes avaa.

REMES kokee, että taiteilijat eivät olisi pystyneet enempään todistaakseen merkityksensä. Yhdistys on saanut yhdeksän vuoden aikana muun muassa maakunnallisen kärkiapurahan Suomen Kulttuurirahastolta ja Taiken alueellisen taidepalkinnon. Myllyn tiloissa työskenteli lukuisia ammattitaiteilijoita, jotka ovat menestyneet myös kansainvälisesti.
– On hankala sitoutua esimerkiksi isomman teoksen tekoon, jos työtila uhkaa jatkuvasti mennä alta. Se on hyvin kuluttavaa, kuten jatkuva muuttokin. Kuopiossa tehdään monella taholla tunnustettua, ammattitasoista kuvataidetta, mutta tuntuu, ettei sitä ymmärretä.

ARVINEN on samoilla linjoilla. Hän itse ei työskennellyt Myllyn tiloissa, koska hänellä on kotonaan sopivat tilat. Silti hän on harmissaan, ettei Kuopiossa ole enää konkreettista ”taiteilijoiden yhteisöä”.
– Kyllä tämän kokoisessa kaupungissa pitäisi olla edullisia työskentelytiloja ja keskus, jossa luovuus ja ideat voisivat törmätä. Kyllä se kertoo ikävää kieltä, kun galleriatkin häviävät kaupungista.

KUUSI päivää kestäneessä Kokoonkursitut -näyttelyssään Remes ja Arvinen ottivat kantaa taiteen merkityksen ja arvon puolesta sekä tekivät näkyväksi taiteilijoihin kohdistuvia paineita markkinataloudessa. Näyttelyllä otettiin kantaa myös Myllyn kohtaloon.
Viikon aikana Arvinen tuhosi maalauksiaan ja ompeli niistä laukkuja, jotka menivät kuin kuumille kiville. Remeksen teoksessa kuka tahansa sai istahtaa punaiseen tuoliin kertomaan tarinansa. Tarinasta tuli osa galleriatilaan kasvavaa teosta. Näyttelyssä vieraili kuuden päivän aikana 129 ihmistä.
– Normaalisti kahden viikon kävijämäärä on 70–100 kävijää. Minun Punainen lanka -installaatiooni osallistui 85 ihmistä, Remes kertoo.

Juttua muokattu klo 9.45. Kuvatekstiin muutettu Jatta Pölläsen nimi oikein. Aikaisemmin luki toimituksen virheestä Remes.