Lupsakassa kuplassa

Vietin viikonloppuna aikaa Jyväskylässä asuvan ystävän kanssa. Perjantaisen työpäivän päätteeksi kävimme ostoksilla paikallisessa vaatekaupassa. Palvelu oli iloista ja lupsakkaa – niin kuin aina.

Myöhemmin viinilasillisen äärellä ystäväni ihmetteli, kuinka hyvää palvelu täällä on. Olin hetken hiljaa ja katsoin häntä kysyvästi. Hän avasi, että Jyväskylässä ei ole lainkaan itsestäänselvyys, että asiakkaita tervehditään saatikka kysyttäisiin, voiko jotenkin auttaa. Ei edes pienissä kivijalkakaupoissa. Palvelua ei välttämättä saa silloinkaan, kun sitä itse pyytää.

Tuttavani sanoi, että Jyväskylässä hänen miehensä ei lähde kauppoihin kiertelemään, mutta Kuopiossa se ei ole mikään ongelma. Syynä jälleen palvelu.
Hämmästyin, koska en ollut itse koskaan moista omilla Jyväskylä-käynneillä huomannut, mutta toki asioinnit olivat olleet lyhyitä. Järkytyin siitä, että joku pitää jo asiakkaan tervehtimistä hyvänä palveluna. Tervehtiminen on täällä itsestäänselvyys, jonka tekemättä jättämällä menettää varmasti asiakkaita.

Kuopiossa on aina ollut tietyissä paikoissa suorastaan ensiluokkaista palvelua. On ihanaa kun joissakin paikoissa käytyään tulee suorastaan hyvälle tuulelle kun kohtelu on niin hyvää. Kun alkaa haukkua mielessään bussikuskia, joka ei hymyillyt mutta tervehti kuitenkin, on hyvä muistaa, että jollekin kakkosluokan palvelu voi olla suorastaan luksusta. Se olisi hyvä aina välillä muistaa.

Kiitos siis kaikille, jotka pidätte päivästä toiseen tätä ihanaa lupsakkuuden kuplaa yllä.

Kirjoittaja on toimittaja. Lähetä palautetta: inka.matilainen@media.fi