Maalaiskunta rannalla

Kuopion maalaiskunta perustettiin 1960-luvulla Kallaveden rannoille. Parhaimmillaan kunnan asukasmäärä oli 1960-luvulla noin 9 000. Kuopion niemi jäi maalaiskunnan keskelle.

Virallisia historiakirjoja on Pekka Lappalaisen aloittama historia, joita on useita osia. Lappalainen menehtyi ennen kuin historia valmistui. Mielenkiintoisia ovat myös henkilöitä kuvaavat historiikit. Viimeisiä ovat Markku Niskasen ja Matti Järveläisen toimittamat.

Kuopion maalaiskunnasta on Jyväskylän ylioppilaskunnan toimittama Kuopion pitäjänkirja.

Syynä oli 1700- ja 1800-luvuilla se strateginen tavoite, että rannat muodostivat otollisen sijoituspaikan sahoille ja tiilitehtaille. Vesistön kautta saatiin raaka-aineet: puut ja savet tuotantolaitoksiin ja valmiit tuotteet markkinoille. Vesitiet olivat arvokkaita. Kesällä matkustaminen ja tavaroiden kuljetus sujui hyvin ja talvella jäätiet lyhensivät matkoja.

Saimaan kanava 1856 avasi väylän maailman merille. Savon radan valmistuminen 1889 mahdollisti myös suoran maaliikenteen.

Sahoja oli useita. Vanhin saha sijoittui Suovuun. Siellä vieläkin on Palois-joessa Vanhan sahan saari. Se perustetiin 1814. Saha siirtyi myöhemmin Kallaveden rannalle. Toiminta hiipui 1870-luvulla. Toinen oli Karhonsaaren saha, joka lakkasi 1900-luvun alussa.

Peuran Saha perustettiin Pitkälahteen 1911. Sen yhteyteen rakennettiin puusepäntehdas sekä sähkölaitos. Sahan ympärille syntyi vilkas kyläasutus palveluineen. Sahan toiminta hiljeni 1960-luvulla.

1960-luvun alussa suunniteltiin Jynkkään kaavoitettavaksi pitäjän keskus ja kuntaan palkattiin kunnaninsinööri asia kehittelemään. Mlk:n valtuusto päätti liittyä Kuopion kaupunkiin. Kuntaliitos tapahtui 1969. Kehvon ja Väänälänrannan kylät liittyivät Siilinjärveen.

Kolmas saha sijoittui Sikoniemeen perustettiin 1926. Sahan toiminta lakkasi 1964.

Kotitarvesahausta varten perustettiin myös osuuskuntia. Maantieyhteydet olivat heikot. Kuopiosta pohjoiseen Ouluun yhteys kulki Kelloniemestä Ranta-Toivalaan. Lautan kutsukellon vaijeri kulki järven poikki Kelloniemeen, joka sai nimensä sen mukaan.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja eläkkeellä oleva kaupunkisuunnittelija.