Marketissa on niin mukavaa

Arkipäivä ontuu. Pienet vastoinkäymiset ja hankaluudet nävertävät meitä. Elämämme olisi riittävän vaikeaa ilman pieniä kiusoja, joita vilistää ympärillämme ja joita rakkaat kanssatapertajamme meille aiheuttavat. Mehän emme tietenkään kenellekään vaivaa aiheuta, emmehän, mutta haukutaan ensin muut.
Kaikki meistä ovat nähneet sen paksuperseisen tyypin – no joo, jos ei ole, niin ainakin näyttää siltä – joka linkkuveitsenä makaa marketin ostoskärrin päällä, ja tukkii käytävän. Sillä tyypillä on siinä usein kaveri, mikä lie armeijatuttu, tai sitten se vaan odottaa eukkoansa. Yli et pääse ja kiertää et voi. Tyhmäksi en tuota tyyppiä sano, mutta on se kyllä pirun itsekäs.

Asiaan liittyvissä tapausselosteissa esiintyy myös sukukokous, joka on päättänyt pesiytyä marketin käytävälle oikein useamman kärrin kanssa. Silloin siitä ei pääse ohi anteeksipyytämälläkään. Suku ensin, sinua ei kukaan noteeraa, tai jos, niin se katse kyllä jää mieleesi. Että kehtasitkin! Tampereen juna-aseman juopotkin käyttäytyvät paremmin. Tietä annetaan eikä perään huudella.

Edellisten alalaji on se, joka liukuportaissa seisoo kuin vallesmanni keskellä ja varmasti muitten tiellä. Mannermaalla ovat jo aika päiviä oppineet, että joillakin ihmisillä vaan on kiireempi kuin muilla, ja seisovat siksi liukuportaitten oikeassa laidassa. Silleen sen saa pelittämään.
Nyt kun tässä jutussa jämähdettiin sinne markettiin, niin eikö sieppaa, että ensin ne tavarat kerätään sinne kärriin, sitten kaivellaan ja lapetaan hihnalle ja taas mätetään kasseihin. On siinä pää märkänä ja hermot valmiiksi kireällä niin, että perheriita syttyykin kotona kuin itsestään.

Parieurosen nakkaisin ja hymyssä suin, jos joku pakkaisi ja kantaisi tavarat autooni, ja vielä ostoskärryn lumisohjossa parkkipaikan katokseen ryystäisi. Eivätkö nuo junnuseurojen aktiivit, jotka meiltä takit ottavat teatterissa ja konserteissa, löytäisi tästä markkinarakoa? Ja saattaisi siinä reipas koululainen viisikymppisen äkkiä viikonloppuna itselleen repäistä ja samalla työntekoon oppia.
Kauppiaat hei, palvelua kehittämään!

 

Kirjoittaja on kuopiolainen historian lehtori.
Lähetä palautetta: kolumnit@viikkosavo.fi