Ne toisten lapset

Ylellä julkaistiin eilen murheellinen tarina 18-vuotiaana huumemyrkytykseen kuolleesta Hilmasta. Jutussa vanhemmat kertovat, kuinka Hilma tutustui Tinderissä kolmekymppiseen mieheen ja löytyi kolme päivää myöhemmin kuolleena miehen luota. Hilma ja mies olivat käyttäneet huumeita yhdessä. Aiemmin Hilma oli jäänyt kiinni kannabiksen polttamisesta.
On helppo sanoa: ”Ei meidän Marika tai Joni.”
Hilman äitikin kertoo jutussa, kuinka oli aina ajatellut, että vain ”huonojen perheiden” lapset käyttävät huumeita ja ettei sellaisen ole mahdollista sattua omalle kohdalle. Toisin valitettavasti kävi ja siksi he neuvovat jokaista vanhempaa seuraamaan oikeasti, mitä lapset puuhaavat.
”Marikan” ei tarvitse rakastua renttu-Jonneen kokeillakseen huumeita. Hän voi tehdä sen täysin omasta halustaan, jossa motiivina voi olla puhdas mielenkiinto ja kokeilunhalu tai ryhmäpaine. ”Hyvänkin perheen” lapsella voi olla mielen päällä murheita, kuten kiusaamista, joista vanhemmat eivät tiedä ja joihin haetaan helpotusta huumeista.
Nuorten huumekuolemat ovat kasvussa ja alaikäisten huumeiden käyttö yleistynyt. Vaikka niin haluaisimme ajatella, ei ole enää olemassa lintukotoa, jonne nappikauppias ei pääse. Sen voi nähdä kirkkaasti keskellä päivää ihan Kuopion torillakin, kun pitää silmänsä auki.
Ei ole enää niitä toisten lapsia, jotka vie Turmiolan Tommi. Siksi jokaisen vanhemman, mutta myös meidän muiden aikuisten tulisi aidosti kuunnella ja kohdata lapsia ja nuoria ympärillämme. Ylimielisyys ja tuomitseminen harvoin auttavat, mutta kokemus on osoittanut, että aidosti kuuntelemalla voi päästä pitkälle.

Kirjoittaja on toimittaja.