Nimikkokatua ei myönnetä elossa oleville henkilöille – Aulis Rytkönen oli harvinainen poikkeus

Aulis Rytkönen oli harvinainen poikkeus, saadessaan nimikkokadun elinaikanaan vuonna 2010. Kuva: Aake Roininen

Aulis Rytkönen oli poikkeus, sillä kaupunginhallitus teki päätöksen. Nyt omaa katua toivotaan Veikko Ahvenaiselle.

Harmonikkataiteilija Veikko Ahvenainen juhli viime kuun lopulla 90-vuotispäiväänsä. Merkittävän uran hanuristina luonut mies esiintyy edelleen, ja piti syntymäpäiväkonserttinsa myös Kuopiossa. Merkkipäivän innoittamana muutama lukija on ottanut Viikkosavoon yhteyttä ja kysellyt, miksei Ahvenaiselle voitaisi myöntää nimikkokatua Kuopioon. Viikkosavo selvitti nimeämiskäytäntöjä Kuopion nimistötoimikunnalta.

Ahvenaisen mukaan nimettyä katua ovat ehdottaneet ainakin Männistön asukasyhdistys ja tuoreempana muutama savolainen soittoporukka. Ahvenainen on lapsuudessaan asunut Männistössä, ja sieltä aktiivit ovat jo löytäneet paikankin, jonne katua on ehdotettu.
– Kolmen soittoporukan kanssa tehtiin esitys, että Ahvenaiselle pitäisi saada katu. Lähetimme ehdotuksen kaupunginhallitukselle viime talvena. Mukana olivat Savon Harmonikkaklubi, Riistaveden hanuristit ja Soitinyhtye Savonia, viimeisimmässä mukana oleva Seppo Kononen kertoo.
Kononen sanoo, että Veikko Ahvenainen on puhunut niin paljon ja kauniisti Kuopion puolesta, että jo sen takia mies ansaitsisi oman kadun.
– Hän on tehnyt hyvin ainutlaatuisen uran harmonikansoittajana. Toistatuhatta levytystä ja kaikki mantereet valloitettuna. Kyseessä on harvinaislaatuinen taiteilija, joka aina muistaa puheissaan Kuopiota ja ansaitsisi kiitoksen.

Kuopion kaupungin nettisivuilta on löydettävissä nimeämisperiaatteet, joiden mukaan moniammatillinen nimistötoimikunta käsittelee tulleet nimiehdotukset. Ehdotuksia tulee kohtalaisen harvoin.
– Veikko Ahvenaisesta tulleet ehdotukset ovat kaatuneet siihen, että henkilö on edelleen elossa. Vuonna 2016 voimaan tulleet periaatteet sanovat, että henkilön nimeä voidaan harkita käytettäväksi vasta viiden vuoden kuluttua henkilön kuolemasta. Tätä päätöstä ei ole syytä pyörtää, tiedottaja Terhi Leppänen kertoo.

Moni ihmettelee, miksi Aulis Rytkönen sitten sai katunsa vuonna 2010, vielä elossa ollessaan. Asemakaavapäällikkö Pauli Sonninen muistaa, että tuolloin tehtiin poikkeus jo silloin voimassa olleeseen periaatteeseen, ettei elossa oleville myönnetä nimikkokatuja.
– Poliittinen tahtotila oli tuolloin kova, ja poliitikot toivoivat ja päättivät lopulta asiasta, Sonninen muistelee.

Nimen sidonnaisuus paikkaan täytyy myös aina huomioida. Aulis Rytkösen katu sopii jalkapallostadionin lähettyville. Luontevia tilanteita nimikkokatujen toteuttamiselle voi muodostua, kun uutta aluetta rakennetaan ja sinne tulee uusia katuja.
– Tällä hetkellä on itse asiassa nähtävillä Opistotien kaava, ja sinne on suunnitteilla Savonian kuja ja Keilakuja. Näiden nimien myötä halutaan kunnioittaa alueen historiaa ja jättää nimi muistoksi.

Nimikkokadun saadakseen henkilön tulee siis mielellään olla vaikuttanut alueella, tai muuten liittyä kyseiseen alueeseen.
– Emme lähde nimeämään kenen tahansa katuja minne tahansa. Paikan pitää jotenkin sopia henkilölle, Sonninen sanoo.
Kuopiolaiset ovat katugallupeissa ehdotelleet omaa nimikkokatua joskus myös esimerkiksi Kapasten perheelle. Sonninen ei suoraan tyrmää ajatusta, mutta sanoo, että perheen meriitit tulisi ensin tutkia tarkkaan. Ja henkilöt ovat vielä elossakin.
– Täytyy miettiä, täyttyvätkö edellytyksen vaikkapa Sami Kapasen kohdalla vielä. Onhan täältä muitakin menestyneitä kiekkoilijoita, kuten Kimmo Timonen. Kiekkoilijoiden kohdalla luonteva paikka kadulle olisi tietenkin jäähallin ympäristö. Tai jos he omistaisivat itse jonkun alueen, myös sinne nimeä voisi miettiä, Sonninen tuumaa.

Nimeämisperusteet

  • Kohde voidaan nimetä henkilön mukaan mm. mikäli henkilö ja hänen toimintansa on yleisesti tunnustettu muistamisen arvoiseksi ja henkilö liittyy merkittävällä ja positiivisella tavalla nimettävään paikkaan.
  • Kohdetta ei voi nimetä elossa olevan henkilön mukaan. Henkilön nimeä voidaan harkita käytettäväksi kaavanimessä vasta viiden vuoden kuluttua henkilön kuolemasta.