Nyt on pakko pysähtyä

Ellei jo aikaisemmin, niin viimeistään maanantaina jokaisen suomalaisen arki muuttui. Puheensorinat työpaikoilla ja kahviloissa vaihtuivat monella kotikonttoriin ja puhelinyhteyksiin.

Koronavirus tuli ja muutti kaiken. Hetkessä.

Elämme epävarmaa aikaa. Kukaan ei voi tietää, kuinka tässä lopulta käy. Kaiken keskellä on ehkä vaikea nähdä mitään positiivista. Sitä kuitenkin on.

Aikamme on jo pitkään keskittynyt ulkoisten asioiden kuten rahan, ulkonäön ja statuksen sekä jatkuvan kasvun, tehokkuuden ja suorittamisen ihannointiin.

Yksilöinä olemme kiireen varjolla voineet jättää tapaamatta ystäviä ja läheisiä, selata puhelinta kullan hiusten hipsuttelun sijaan, olla olematta aidosti läsnä. Arki on tarkkaan aikataulutettua, suunniteltua, hallittua ja kontrolloitua.

Maanantaina kaikkea rajoitettiin. Koulut, työt, harrastukset, tapahtumissa riekkumiset loppuivat.

Nyt on pakko pysähtyä. Ja kun on pakko pysähtyä, on mahdollisuus kohdata tylsyys, ja kaikki muukin, mitä olemme pitkään vältelleet. Puolisomme. Lapsemme. Vanhempamme. Ja tärkein: Itsemme.

Perusasioiden äärelle palatessa voi huomata, miten kaikki se, mitä olet koko elämäsi etsinyt, onkin ehkä aivan nenäsi edessä, kun vain maltat katsoa.

Jos ei ole, niin nyt jos koskaan on mahdollisuus uudelle alulle. Uusille arvoille.

Joskus elämässä tarvitaan aikoja, jolloin ei näe vastarantaa. Miksikö? Jotta oppisit luottamaan.

Valtavasti rakkautta ja terveyttä kaikille. Pidetään huolta toisistamme.

Kirjoittaja on toimittaja.