Opimmeko mitään?

Yrittäjät sen tietävät. Kallein kurssi on konkurssi. Tätä viisautta voi soveltaa laajemminkin – yhteiskunnan kallein kurssi on korona. Hoidetaan nyt tämä kurssi ja opitaan tehdyistä virheistä. Silloin seuraavat kriisit on helpompi voittaa.

Tulevaisuus tulee löytämään vastuulliset ja laittaa tehdyt megatöppäykset kalleusjärjestykseen. Kuka kantaa vastuun maaliskuun kotiutuslentojen järjestelyistä lentokentällä? Kuka vastaa, kun talousrikollisilta ollaan ostavinaan käypiä suojamaskeja? Entä kenen on vika, kun hukkuvalle yrittäjälle ei heitetä pelastusrengasta vaan annetaan kehittämisrahaa, että oppisi uimaan? Pelisilmän päällä ei kannata koskaan istua.

Oma suosikkini on STM:n kansliapäällikkö, joka lyttäsi THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan ajatukset suojamaskien käytöstä julkisilla paikoilla. Myöhemmin paineen kasvaessa kansliapäällikkö heltyi: ”teemme kahden kuukauden selvityksen maskien tarpeellisuudesta”. Kun näen virkamiehen venkoilua, tunnistan sen kyllä.

Yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävillä yrityksillä on valmiussuunnitelmat, missä määritellään toiminnan jatkuminen kriisioloissa. Yleensä varautumisen takana on ajatus Helsingin joutumisesta sotatoimialueeksi tai vaikka ydinlaskeuman kohteeksi. Kriisioloissa toiminnat on suunniteltu siirrettäviksi muualle Suomeen.

Korona ja vastaavat epidemiat rakastavat suuria kaupunkeja. Madrid, Milano, Tukholma, Lontoo ja New York ovat esimerkkejä siitä, miten koronan esiintyminen korreloi kaupungin koon kanssa. Meillä eristettiin Uusimaa jo kertaalleen. Kannattaako Suomessa enää härkäpäisesti ajaa yhden metropolin politiikkaa?

Suomessa on vallalla harhainen käsitys siitä, että kaikki pitää keskittää pääkaupunkiin. Maailmalla on kuitenkin jo kasvavana trendinä hyvän elämän kaipuu – asuminen ja työskentely poissa metropoleista. Jos me edes tämän koronasta oppisimme!

Korona on pakottanut meidät digiloikkaan. Työskentely ja opiskelu eivät olekaan enää paikkaan sidottuja. Maakuntia ja niiden keskuksia on huoltovarmuudenkin takia vahvistettava. On kansallinen etu, että elämää on muuallakin kuin Helsingissä.

Kirjoittaja on maailmanmenoa seuraava eläkeläinen.