Osmo on paikallishistorian kävelevä oppikirja

Osmo Sihvonen tutkii haastatteluaan vuoden 1972 Viikkosavosta: ”Selvittelin tuolloin koulujen vajaakäyttöä.” Savo-lehden ajoista lähtien Sihvonen on jatkanut aktiivisesti sen seuraajan, Viikkosavon lukemista. Kuva: Ismo Vornanen

Harva tuntee Kuopion lähihistoriaa kuten Osmo Sihvonen. Hän on kommentoinut Viikkosavon sivuilla vuosikymmenten ajan kaupungin hankkeita.

Kaupungin suunnittelijana viidellä vuosikymmenellä toiminut Osmo Sihvonen tietää paremmin kuin kukaan, että kaupungin kehittäminen vaatii pitkää pinnaa ja erilaisten mielipiteiden sietämistä. Hän on laatinut läjäpäittäin hankesuunnitelmia, istunut hankeryhmissä ja sadoissa kuulemistilaisuuksissa.
– Ihmisiä pitää kuunnella jo valmisteluvaiheessa. Tällöin nousee vähemmän muutosvastarintaa ja valituksia. Tilanne on huono, jos ei päästä ratkaisuun ja syntyy pattitilanne kuten Puijon kehittämisessä, pohtii Sihvonen.

Sihvosella oli läheinen suhde jo Viikkosavon edeltäjään, Savo-lehteen ja sen päätoimittajaan Paavo Eerikäiseen. Sihvonen kirjoitteli aikanaan Savoon juttujakin, ja hän on antanut Viikkosavoon lukuisia haastatteluita kaupungin hankkeista.
Päätoimittaja Risto Saesmaa teki jutun Osmon gradusta ihka ensimmäiseen Viikkosavon numeroon 6.10.1972. Gradussa selviteltiin Kuopion koulujen tilankäyttöä. Lehdessä Sihvonen kommentoi, että koulujen tiloja voisivat käyttää urheiluseurat ja yhdistykset.
– Koulutoimenjohtaja Jouko Kauranen kutsui minut lehtijutun jälkeen puhutteluun. Hän sanoi, että miksi sinä Osmo korostat lehdessä koulujen vajaakäyttöä. Minähän olen juuri todistellut, että Kuopioon pitää rakentaa uusia kouluja.

Tuolloin kouluhallituksella olivat tiukat liikuntasalimitoitukset. Sihvonen muistaa, että uusi ajattelutapa näkyi ensimmäisen kerran Saarijärven koulussa, jonne rakennettiin iso sali lentopallon tarpeisiin.
– Nykyisin koulujen monikäyttöisyyttä vaatii jopa ministeri Sanni Granh-Laasonen aivan kuten itsekin jo kauan aikaa sitten.
Puijon lisäksi kinastelua ovat aiheuttaneet esimerkiksi Keskuskentän ja Kuopio-hallin rakentaminen. Keskuskentästä Sihvonen joutui tekemään peräti kolme hankesuunnitelmaa.

Takavuosien demaripäättäjä Matti Karttunen vastusti Kuopio-hallin rakentamista. Jarruttelu nosti kustannuksia miljoonilla ja Karttunen sai liikanimen Milli-Matti. Kutsumanimi ei tullut Matin pienestä koosta, kuten liikunnanopettaja Karttusen oppilaat Minna Canthin koulussa luulivat.
– Tein Kuopio-hallista useita hankesuunnitelmia ennen kuin paikaksi tuli Hatsalan kenttä. Väitettiin, että hallia tehdään vain jalkapalloilijoille. Todellisuudessa halli on palvellut kymmeniä lajeja ja toiminut messukeskuksena. Myöhemmin sanottiin, että Keskuskentän lämmitettävä tekonurmi ja katsomo rakennetaan vain liigapelaajille. Nyt tiedetään, että sitä käyttävät sadat lapset ja nuoret.

Päätöksenteon vatuloinnin vuoksi hankkeiden kustannukset tahtovat kasvaa tai investoinnit jäävät keskeneräisiksi. Yksi pinttymä oli entisellä kaupunginjohtajalla, Kari Häkämiehelläkin. Häkämies halusi, että jalkapalloilijoiden pitää pelata Väinölänniemellä.
– Jouduimme tekemään ylimääräisen selvityksen ennen kuin Häkämies uskoi, että Vänärin kentän luonnonolosuhteet eivät sovi jalkapalloilijoille ja kenttä on syytä jättää yleisurheilijoille.

Sihvosella on hyviä kokemuksia maaseutualueiden kehittämisestä esimerkiksi Kurkimäessä, Vehmasmäessä ja Riistavedellä.
– Kansalaiskuulemiset loivat yhteisymmärryksen palvelut kehittämisestä. Nykyiset liitoskuntien pitäjäraadit tuntuvat hyviltä ratkaisuilta. Yksipuoliset näkemykset laajentuvat, kun ihmiset saavat tietoa. Mikään yksioikoinen some-kanava ei korvaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteen vaihtoa.