Toimittajalta: Tylsä kakkahetki

Inka Matilainen

Kolumni

Milloin sinulla on viimeksi ollut tylsää? Siis ihan oikeasti tylsää. Siis sellaista tylsää, että et nappaisi puhelinta käteen liukuportaissa tai selaisi sitä lounastauolla. Muistatko? Niinpä. En minäkään.

Tämän viikon Viikkosavosta löytyy juttu, jossa kerrotaan, kuinka tärkeää on, että meillä olisi joskus tylsää. Että kun tekeminen loppuu, ei alettaisi heti täyttää sitä jollain muulla tekemisellä.

Mietimme haastateltavien kanssa, kuinka on toisaalta todella surkuhupaisaa, että nykyihmistä pitää erikseen kehottaa rauhoittumaan ja tylsistymään. En ole elänyt niitä ”vanhoja hyviä aikoja”, mutta tuskin silloin tarvittiin erillistä ”gurua” neuvomaan, että on ihan fine, ellei suorastaan suotavaa, istuskella laiturin nokassa ja tuijotella lasittunein silmin horisonttiin tai maata sohvalla, kun ei ole tekemistä.

Sekä yhteiskunta että me itse olemme tehneet arjestamme niin virikkeellisen, että rauhoittumiselle on varattava oikein oma aikansa. Meitä painostetaan olemaan jatkuvasti asioiden ytimessä tai tekemässä, kuin henkemme riippuisi siitä. Työt kun loppuvat juostaan harrastuksiin ja siitä ruutujen ääreen kotiin. Näin karrikoidusti.

Voisiko kuitenkin olla niin, että kun on tylsää, ja tekee mieli kaivaa puhelin taskusta, miettisikin, että mikäs tässä hetkessä olemisessa on niin kamalaa, ettei siihen voisi keskittyä? Onko viidessä minuutissa oikeasti tapahtunut jotain niin päräyttävää, että puhelinta on taas pakko tsekata?

Milloin sinulla on viimeksi ollut tylsää?

Kuolisiko siihen, jos vessassa keskittyisi ihan vaan siihen kakkimiseen, eikä ottaisi puhelinta mukaan? Uhka vai mahdollisuus? En tiedä, mutta itse ainakin ajattelin kokeilla.

Kirjoittaja on toimittaja. inka.matilainen@media.fi

Keskustelu