Olenko sittenkään oikeassa?

Aija Pirinen

Aija Pirinen

Kolumni

Kirjoitin tällä palstalla vuonna 2017 vahvempien alkoholijuomien tulosta kauppoihin. Tuolloin monet asiantuntijat varoittelivat, että 5,5-prosenttiset juomat kaupoissa nostavat alkoholikulutusta. Olin varma, että vahvemmat juomat ovat kansanterveydellinen riski.

Mutta miten kävi? Tilastojen mukaan alkoholinkulutus on vain laskenut. Huomasin olleeni väärässä ja asennettani on syytä tarkistaa.

Meillä ihmisillä on taipumus pysyä sitkeästi näkemyksissämme silloinkin, kun faktat toisin todistavat. Oikeassa olemisen tarve synnyttää ihmisten välille ristiriitoja, konflikteja ja jopa sotia.

Harvassa asiassa on absoluuttista totuutta. On vain tulkintoja, valikoituja faktoja ja uskomuksia. Omille yksipuolisille käsityksille on helppo etsiä lisää vahvistusta somesta ja jopa kirjallisuudesta. Omien näkemysten kyseenalaistaminen on vaativa harjoitus.

Oikeassa olemisen tarve on ihmisen egoistista halua tuntea olevansa parempi kuin muut. Iso osa meistä saa tyydytystä siitä, kun saa ”todistettua” muille olevansa oikeassa.

Omien näkemysten kyseen-alaistaminen on vaativa harjoitus.

Jos ei ole valmis vastaanottamaan uutta tietoa, pysähtyy oppiminen. Harvoin väittelyt johtavat oppimiseen, pikemminkin kaunat syventyvät. Jos tiedekin korjaa jatkuvasti itseään, miksi sitä eivät tekisi tavalliset ihmisetkin?

Erityisesti aatteisiinsa juuttuneilla henkilöillä on riski ajautua me vastaan muut -asetelmaan. Kaikkein vaativin kyseenalaistamisen muoto on tarkastella kriittisesti omaa identiteettiään, esimerkiksi poliittisia aatteitaan, suhdettaan uskontoihin tai vieraisiin kulttuureihin.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Keskustelu