Oman energiatason nostaminen on yhteiskunnallinen teko

Aija Pirinen

Aija Pirinen

Kolumni

Suomalaiset ovat ujoa kansaa. Tätä myyttiä on toistettu halki historian. Onko sisäänpäin vetäytyvälle käytöksellemme muita juurisyitä kuin ujous? Luettuani Sanna Ehdinin kirjan Enemmän energiaa heräsi ajatus, että iso osa suomalaisista kärsii energiavajeesta. Ihmisen energiataso määrittää pitkälti sen, kuinka hyväntuulinen ja hyvinvoiva hän on.

Kun energiatasomme on matalalla, olemme väsyneitä ja mieli on alaviritteinen. Käännymme sisäänpäin ja ärsyyntymiskynnyksemme on herkkä. Ajatukset pyörivät oman navan ympärillä ja näemme vain omat ongelmamme. Matalalla energiatasolla pienet vastoinkäymiset tuntuvat suurilta. Matalan energian näkee usein väsyneestä ja tuskaisesta naamasta.

Kun energiataso on korkealla, ihminen on luonnostaan kiitollinen pienistä arjen iloista ja hän haluaa jakaa hyvää oloa muillekin. Hyvällä energialla vastoinkäymiset on helpompi kuitata olankohautuksella ja ihmisen huomio siirtyy automaattisesti itsestä toisiin.

Käsillä oleva pimeä vuodenaika on erityinen riski energiatason laskulle. Siksi juuri nyt omaan energiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Energiatasoa voi nostaa tutuilla konsteilla: riittävällä unella, kevyellä ja terveellisellä ravinnolla, liikunnalla, ulkoilmalla ja positiivisella asenteella. Sanna Ehdin luettelee kirjassaan myös lukuisia muita energiatasoon vaikuttavia tekijöitä, muun muassa ihmissuhteet. Kannattaa muun muassa pohtia, viettääkö aikaa sellaisten ihmisten parissa, jotka syövät omaa energiaa.

Oman energiatason nostaminen on yhteiskunnallinen teko, sillä hyvinvoivat ihmiset säteilevät hyvinvointia myös ympäristöön.

Kirjoittaja on Viikkosavon päätoimittaja.

Oman energiatason nostaminen on yhteiskunnallinen teko.

Keskustelu