Oliko Kuopion jonotuskitinä kohtuullista?

Aija Pirinen

Aija Pirinen

Pääterveysaseman edustalle muodostui lauantaina ja sunnuntaina korttelien mittaiset influenssarokotusjonot. Osa piikille tulleista joutui jonottamaan koleassa ilmassa kolmatta tuntia.

Sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla kaupungin järjestelyt saivat kylmää kyytiä. ”Ei voi kuin nauraa taas Kuopion järjen köyhyydelle”, laukoi eräs somekirjoittaja. Savon Sanomien haastattelussa jonottajat totesivat tilanteen olevan ”kestämätön” ja ”järkyttävä”. Ilta-Sanomien haastattelussa jonottaja luonnehti tilannetta ”katastrofiksi”.

Rokotusten organisoinnissa tapahtui selvästi kömmähdys. Mutta syykin on ymmärrettävä: Hoitohenkilöstön resursseja on jouduttu kohdentamaan korona-asioiden hoitamiseen. Terveysviranomaiset eivät ennättäneet varautua näin suureen influenssarokotuksen kysyntään.

Mitä kertoo suhteellisuudentajustamme se, että nostamme metelin parin tunnin jonotuksesta? Kyllä, paikalla oli myös ikäihmisiä ja heidät olisi pitänyt saada lämpimään. Kyllä, ihmisiä palelsi. Kyllä, jonossa on mahdollista altistua koronalle, jos edessä oleva kantaa virusta ja itse et osaa pitää häneen etäisyyttä.

Kun kaikki on liian hyvin, pienistä asioista voi närkästyä ja suhteellisuudentaju pettää. Miljoonat maailman ihmiset ovat vailla perusturvaa, kunnon ruokaa ja terveydenhuoltoa. Poikkeusoloissa ilmainen rokotus ja siitä aiheutuva päiväkausien syyttely on kohtuutonta, varsinkin kun viranomaiset heti yrittävät korjata asiaa.

Kuopiossakin koko hoitohenkilöstö on tänä koronavuotena tehnyt uskomattoman arvokasta työtä ja laittanut itsensä alttiiksi hoitaakseen muita. Vähintä, mitä me voimme tehdä, on arvostaa heidän työtään ja olla kiitollisia siitä, että olemme saaneet etuoikeuden syntyä Suomen kaltaiseen terveysparatiisiin.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Kun kaikki on liian hyvin, pienistä asioista voi närkästyä.

Keskustelu