Otetaan mallia Nelson Mandelasta

Aija Pirinen

Aija Pirinen

Kolumni

Keväällä koronarajoitukset saattoi kokea jopa virkistävänä vaihteluna normaaliin arkeen. Nyt ilmapiirissä on havaittavissa turnausväsymystä. Epäilemättä koronaeristäytyminen on koettelemus jokaisen mielenterveydelle.

Miten säilyttää mieli tyynenä, kun vapauttasi rajoitetaan, et voi tavata normaaliin tapaan läheisiäsi ja tulevaisuus on hämärän peitossa?

Tähän kysymykseen antaa näkökulmaa Nelson Mandelan elämäkerta. Vapaustaistelija istui 27 vuotta elämästään vankilassa, ajoittain erittäin raskaissa ja alkeellisissa oloissa. Pitkä vankila-aika ja erossaolo perheestä ei kuitenkaan tehnyt miehestä katkeroitunutta tai toimintakyvytöntä.

Mandela käytti vankila-aikansa ihmisenä kasvun välineenä. Vaimolleen kirjoittamassa kirjeessä Mandela kertoi sellin olevan ihanteellinen paikka edistyä ihmisenä. ”Selli suo ihmiselle tilaisuuden tutkia päivittäin omaa käytöstään, jotta hän voisi voittaa pahan ja kehittää itsessään olevaa hyvää”, Mandela kirjoitti.

Vankilavuosinaan Mandela oivalsi, että yksilön kehityksen tärkeimpiä mittareita eivät ole suosio, koulutus tai varallisuus, vaan paremminkin rehellisyys, vilpittömyys, nöyryys ja auttamisen halu.

Usein elämän tärkeimmät oivallukset syntyvät yksinäisyydessä.

Mandela selvisi vuosikymmenten vankeusajasta menettämättä järkeään. Ja loppu on historiaa: Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin Etelä-Afrikan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Mandelan elämä ja asenne antavat toivoa myös meille 2020-luvun pandemiasta kärsiville. Mandelan tavoin jokaisella on mahdollisuus valita, käyttääkö tämän eristäytymisen ajan tuskailuun siitä, miten elämästä kaikki kiva on viety pois. Vai ottaako poikkeusajan tilaisuutena kehittää itsessään olevaa hyvää. Usein elämän tärkeimmät oivallukset syntyvät hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Kommentoi