Luova joulu

Jussi Tuovinen

Jussi Tuovinen

Kolumni

Joulun odotus ja myös itse joulu ovat luovaa aikaa. Suuri juhla on inspiroinut ihmismielen synnyttämään taiteellisia suorituksia, jotka ovat herkkyyden kategoriassa täysin ylivoimaisia. Esimerkiksi keväästä tai kesästä kertovat luomukset eivät saa aikaan sitä tunnetilaa, johon yltävät joululauluista vaikkapa ”Sylvian joululaulu”, elokuvista ”Ihmeellinen on elämä” ja kirjallisuudesta ”Seitsemän veljeksen joulu”.

Toistaiseksi ainoat omista taiteellisista tekemisistä saamani palkitsemiset liittyvät nimenomaan jouluun. Vuonna 1966 partiolippukunta Oulun Metsänkävijöiden jouluaiheisessa kirjoituskilpailussa kolkkapoika Jussi sijoittui toiseksi runollaan ”Jouluilta”. Menestys jatkui vuosituhannen loppupuolella, kun Nurmeksen kaupungin järjestämässä uusien joululaulujen kilpailussa ”Aaton viimeinen bussi” sai kunniamaininnan. Säveltäjä Jouni Kuronen käytti salanimeä Jean Curoin ja sanoittaja Jussi Tuovinen kätkeytyi nimen Jean Toffuin taakse. Joulumieltä kyllä tuli, mutta mammonaa ja mainetta ei teoksistani jäänyt. Runosta palkinnoksi saadun suklaarasian sisältö päätyi lähes kokonaan velipojan suuhun, ja joululaulun menestyksestä kertoneesta lehtijutusta oli jäänyt sanoittajan nimi kokonaan pois.

Luovuutta on esiintynyt ja esiintyy joulun seutuun muussakin kuin taiteen tekemisessä. Luovuus piti aikoinaan panna peliin niissä pirteissä pienoisissa, joissa puutetta oli kaikesta. Samoin oli sota-aikana korsuissa ja juoksuhaudoissa. Kuuset koristeltiin mitä mielikuvituksellisimmista tarpeista. Joulu tuli, vaikka tarjolla ei ollutkaan jouluista halpatuontirihkamaa. Nykyaikanakin tarvitaan luovuutta oikean joulutunnelman saavuttamiseksi. Ulkomailla asuva tuttavani loihtii itselleen takuuvarman valkean joulun levittämällä ulkoterassilleen valkoisia lakanoita. Kotoinen joulu tulee myös Välimeren rannalle, kun lakanoiden päälle viritellyn muovikuusen sähkökynttilät syttyvät pimenevässä illassa.

Eräänlaista luovuutta myös tarvittiin reilut pari vuosituhatta sitten. Majatalon ollessa täyteen buukattu eräs nuoripari joutui majoittumaan talliin, jossa heille syntyi poikalapsi. Sängyksi vastasyntyneelle sai kelvata seimi. Juuri tuo poikalapsen syntymä synnytti ihmiskunnalle ehtymättömän inspiraation lähteen, Joulun sanoman.

Kirjoittaja on kuopiolainen hallitusamatööri, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.

Joulumieltä kyllä tuli, mutta mammonaa ja mainetta ei teoksistani jäänyt.

Kommentoi