Rakkauden korvikkeita

Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Kolumni

Ihmiskunta on siirtymässä uuteen aikakauteen. Me too -kampanja normitti vuosisataisen kourintaperinteen miehen pimeydeksi. Vahvojen alkoholijuomien ilmestyminen kauppojen hyllyille ei lisännytkään juopottelua niin kuin dosentit ennustivat. Nuoret ovat raittiimpia kuin vanhempansa. Elämillä on oikeuksia ja kasvissyönti pelastaa sekä ihmisen että ilmaston. Alamme myös havahtua, että palkinnot uralla tuovat mielihyvää vain hetkeksi ennen seuraavia pettymyksiä.  

Syksyllä ilmestynyt talousvaikuttaja Anne Brunilan elämäkerta ravistelee kasvu-uskovaisia bisnespiirejä. Työelämän saavutuksilla ei ole välttämättä mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Talousvallan ytimessä pyörinyt nainen vetoaa niihin, jotka tähän asti ovat pitäneet henkisyyttä ja meditaatiota huuhaana ja pitkillä työpäivillä lunastaneet arvonsa. Kun puhujalla on kovien alojen meriittejä, pehmeä viesti uppoaa yritysjohtajiin.

Brunilan kirjasta ovat saaneet inspiraatiota piirit, jotka ovat tähän asti kiertäneet kaukaa joogasalit, mystiset mantraharjoitukset ja meditaatiota opettavat gurut.  Brunilan kaltaiset lähetyssaarnaajat ja aivotutkimukset hiljaisuuden voimasta alkavat innostaa myös kauppatieteilijöitä ja viileitä insinöörityyppejä.    

Tässä ajassa on paljon henkisemmän kulttuurin ennemerkkejä. Miehetkin ovat alkaneet kaivata enemmän rauhaa ja viisautta kuin urotekoja ja kunniamerkkejä.    

Viereiselle sivulla Marko Kiema kysyi itseltään, mikä on elämä tarkoitus. Hän muutti aikataulujaan, luopui uuvuttavista työmatkoista, tuskaisesta oravanpyörästä ja kyseenalaisti ateistisen elämänasenteensa.

Tässä ajassa on paljon henkisemmän kulttuurin ennemerkkejä.

Montako sotaa, murhaa ja riitaa jäisi käymättä, jos olisimme sisäisesti vahvoja, emme tuntisi kateutta, kitkerää kilpailuhenkeä, pelkoa ja hyväksynnän tarvetta.  

Muistan aina erään kuopiolaisprofessorin kommentin, jossa hän varoitti näin: ”Muista, että ystävyys rakennetaan vuosien aikana, mutta sen voi tuhota minuutissa.” Korkeasti koulutettu mies tarkoitti, että jos häntä loukataan, professori suuttuisi ikiajoiksi. Ei ymmärtänyt miesparka, että mielensä pahoittaminen on hänessä itsessään, ei loukkaavissa sanoissa.  

Venäjällä eräs oppositiojohtaja Navalnyin tukija iski presidentti Putinia twiitissään totuudenmukaisesti. Hän kirjoitti, että Navalnyi rakastaa vaimoaan ja vaimo miestään niin kuin uutiskuvissa olemme nähneet. Twiitin tulkinta jatkui: Putinia ei kukaan ole koskaan rakastanut. Ja itse hän ei kykene rakastamaan.

Onko toimittajia murhattu ja Ukraina vallattu siksi, että presidentti on jäänyt osattomaksi rakkaudesta?

Arvaamattomien johtajien vuoksi Suomenkin pitää käyttää suunnattomasti verovaroja hävittäjiin ja pitää kallis tappajakoneisto toimintavalmiudessa. Tappaminen ja väkivalta eivät muuksi muutu, vaikka sotaministeriötä kutsutaan puolustusministeriöksi, sotilaita rauhanturvaajiksi ja toisen tahallinen vahingoittaminen legitimoidaan urheiluksi.  

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentoi