Lyseo lyseona

Jussi Tuovinen

Jussi Tuovinen

Kolumni

Kuopion kaupungin koulutuspoliittisen ohjelman linjauksen aallokoissa näyttää kelluvan yksi miina. Ensi vuonna kunnianarvoisat 150 vuotta täyttävän Kuopion lyseon kunniakas nimi on vaarassa, kun tulevan lukuvuoden aikana Lyseon lukion ja Taidelukio Lumitin opettajakunta sulautetaan yhden hallinnon alle. Hallinnollisiin ja muihinkin uudistuksiin liittyy aina eräänlainen barbarismin riski.

Lyseon nimi ei ole joutumassa mestauslavalla ensimmäistä kertaa. Kun 1970-luvulla kaupungissa pantiin kaikkea vanhaa matalaksi sekä fyysisesti että henkisesti, kirvestä heiluteltiin jatkuvasti myös lyseon yllä. Uudistuskiihkoilijat tekivät kaikkensa, jotta perinteikäs koulun nimi vaihtuisi muotoon Kauppatorin lukio ja yläaste. Periksi ei mielivaltaisuuksille kuitenkaan annettu. Carl Ludwig Engelin suunnitteleman, vuonna 1826 valmistuneen rakennuksen käytäviltä lähdettiin taisteluun rehtori Alpo Virtasen johdolla. Vuosikymmen oli muutenkin yhtä vääntöä kouluviranomaisten ja -suunnittelijoiden kanssa. Sitkeiden torjuntataistelujen ansiosta järki lopulta voitti, mutta 1980-luvulla puolestaan pomppasi pinnalle hanke, joka tähtäsi lyseon maineikkaan naapurin Kuopion yhteiskoulun lakkauttamiseen yhdistämällä se lyseoon. Täysin älytön suunnitelma onnistuttiin sekin torpedoimaan aktiivisella kansalais- ja koululaistoiminnalla. Yhteiskoulun puolelta eturintamassa kunnostautuivat mm. rehtori Anna-Maija Nenonen ja lehtori Risto Lyytikäinen.

Nimeen kohdistuvan ajojahdin lisäksi lyseon kimppuun on vuosien saatossa käyty muutenkin. Jotkut itseään visionääreinä pitävät neropatit herättelivät jossain vaiheessa näkemyksiä lyseorakennuksen muuttamisesta taidemuseoksi, virastotaloksi tai uskonasioiden instituutiksi.

Uuden kampuksen nimeä ei ole vielä päätetty, ja huolestuneita rauhoitellaan mm. ajatuksella järjestää nimikilpailu. Mutta kuten tunnettua, nimikilpailuilla on tässä kaupungissa yleensä huono lopputulos. Nimihirviö Lumit esimerkiksi on täysin mitäänsanomaton ja historiaton nimi. Kulttuurihistoriasta piittaamaton raati perusteli nimen valintaa mm. ”henkisten esteiden poistamisella”. Oliko muka henkisten esteiden poistamista se, että taidekasvatuksestaan jo tunnetun ja siinä ansioituneen Kuopion yhteiskoulun nimeä ei sisällytetty musiikin, ilmaisutaidon ja tanssin uuden ja upean lukion nimeen? Pikemminkin kysymys oli henkisestä köyhyydestä, jonka myötä unohtui mm. Minna Canthin sisukkaan työn tulos.

On jälleen aika käydä koulusotien luvatussa kaupungissa taistoon. Lähdetään lyseon nimen säilyttämiseksi tarvittaessa vaikka marssille, turvavälit huomioiden. Meitä lyskalaisia on paljon. Ja on ollut. Sillanpään marssilaulua mukaellen ”Korpien kätköistä, mullasta maan isät katsovat poikiaan ja tyttöjään”. Lyseo lyseona.

Kirjoittaja on kuopiolainen hallitusamatööri, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.

On jälleen aika käydä koulu- sotien luvatussa kaupungissa taistoon.

Kommentoi