Median ajojahtia?

Aija Pirinen

Aija Pirinen

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin tapaus on hyvä syy kerrata median yhteiskunnallista roolia. Rikostutkinnan ajaksi virastaan pidätetty pääjohtaja syytti mediaa painostuksesta.

Yli-Viikari ei ole ensimmäinen vallankäyttäjä, joka syyttää tiedotusvälineitä painostuksesta tai ajojahdista. Jos omassa toiminnassa ei näe virhettä, on tietysti looginen ratkaisu heittäytyä marttyyriksi ja syyttää kohusta sensaatiohakuisia toimittajia.

On yllättävää, miten heikosti kokeneetkin johtajat ja poliitikot tuntevat median toimintaa ja roolia yhteiskunnassa. Monille vallankäyttäjille näyttää tulevan yllätyksenä ja henkilökohtaisena loukkauksena, jos media arvio kriittisesti heidän toimintaansa tai ajatuksiaan.

Median perustehtävä demokratiassa on vahtia valtaa. Suurella yleisöllä on oikeus tietää, miten heidän verorahojaan käytetään. Jokainen voi vain kuvitella, millainen yhteiskunta olisi, jos media ei voisi vapaasti raportoida vallankäyttäjien toiminnasta. Toki mediakin tekee välillä ylilyöntejä, mitkä pitäisi myös reilusti tunnustaa.

Usein johtajiin liittyvät mediakohut paisuvat entisestään siksi, ettei kohun keskelle joutunut tunne julkisen viestinnän lainalaisuuksia.

Virheiden myöntäminen ja reilu anteeksipyyntö on usein toimiva viestintästrategia mediakohun keskelle joutuneelle. Sen sijaan kommentoinnista kieltäytyminen tai median syyttely usein vain pitkittää kohua ja synnyttää jatkojuttuja.

On yllättävää, miten heikosti kokeneetkin johtajat ja poliitikot tuntevat median toimintaa ja roolia.

Jokainen poliitikko ja johtaja hyötyisi median toiminnan opiskelusta. Mitä paremmin mediaa ja sen roolia ymmärtää, sitä todennäköisemmin pääsee julkisesta kohusta pienemmillä mainehaitoilla.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Kommentoi