Mummonliha pullia

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Nyt tökin kepillä sellaista muurahaispesää, että lienee paras tämän tekstin ilmestymisen jälkeen painella jonnekin kaukaiseen korpimökkiin ja tulla sieltä vasta ensi talvena ulos.

Meinaan nimittäin puhua kieli oppi virheistä.

Näin toimittajana aihe on vaarallinen sillä, nyt jos koskaan, kaikki tätä lukevat ”kielioppinatsit” kaivavat punakynänsä esiin, ja kertovat pian minulle, mikä meni väärin ja mistä jäi pilkku pois. Ja ihan aiheesta. Kyllä toimittajalla pitäisi olla kielioppi hallussa, koska työn luonne on tuottaa tekstiä. Mutta jatketaan sitä keskustelua niissä henkilökohtaisissa palautteissa.

Pointtini tässä kuitenkin oli juurikin nämä, jokaisesta someryhmästä ja keskustelupalstalta löytyvät kielenopinvartijat, jotka hyökkäävät heti, kun joku erehtyy raapaisemaan kommenttiin ”mummonliha pullat”. Oli keskustelu mikä tahansa, aina löytyy joku joka käy kertomassa ”mummonliha pullalle”, miten hän voi olla niin idiootti, ettei osaa suomea ja yksinkertaisia yhdys sana oppeja.

Olisihan se kiva, jos olisimme kaikki täydellisiä äikänopeja. Kirjoitus- ja lukutaidon laskusta on syytä aidosti olla huolissaan. Jatkuva muiden kirjoitustaidosta huomauttelu kertoo kuitenkin jo enemmän huomauttajasta itsestään, kuin ”mummonliha pullasta”. Etenkin, jos oletuksena on, etteivät kaikki keskustelussa ole kielen ammattilaisia ja vaikka kirjoittaja tulisi virheistään huolimatta täysin ymmärretyksi.

Itsensä voi tuntea toisia paremmaksi monella tavalla.

Itsensä voi tuntea toisia paremmaksi monella tavalla. Kuten vaikkapa tällä tavalla lehdessä jeesustelemalla.

Nauttikaa kesästä ja syökää paljon mansi- ja mustikoita!

Kirjoittaja on Viikkosavon vt. päätoimittaja.

Kommentoi